Tylsä flunssatarina

Olinpa tuossa viikko takaperin erityisen väsynyt ja viluinen. Seuraavana aamuna kurkkua kivisti vähän. Tottakai ajattelin, että nyt se syksyn eka flunssa tulee, vaikka olin aloittanut sinkkitablettirumban pari viikkoa sitten. Joka aamu ja joka ilta ottaisin tabletin. Ehkä sillä selvitään. Kolmantena aamuna kurkku oli hirmu kipeä. Työpäivän aikana alkoi päänsärky, joka ei päästänyt otteestaan ja kotiin lähtiessäni olo oli jo todella voipunut. Ihoon sattui vaatteiden kosketuskin, päätä kiristi, kurkkua kuivasi ja kipristeli, silmistä valui kyyneliä viiman takia ja niiskuttaminen alkoi. Onneksi alkoi viikonloppu!

Kotona kaivoin heti esiin sinkkitabut, nenäliinat, buranaa, auringonhattu-uutteen, inkivääriteen, hunajaa ja otin extra-annoksen vielä vitamiininestettä. Nenään suihkin nuhasumutetta ja suuhun tiputin hunajastrepsils-pastillin. Sitten vaan lämpimään suihkuun, villasukat, löhövaatteet ja viltin alle lepäämään. Jess, kiva viikonloppu tulossa.

Tämähän toki tarkotti jo sovitun leffaillan perumista. Piti päästä teatteriin tuhoamaan sarjalippuja ja syömään herkkuja. Piti lähteä seuraavana päivänä anoppilaan syömään hyvin. Piti päästä portaille urheilemaan. Piti tavata ystäviä. Ja mikä pahinta, olin varma, että sairastelukierre onkin sitten pitkä. Päiväkotityössä kun on ja flunssa alkaa, niin loppua ei heti näy. Tällä kertaa olen töissä todella isossa talossa, jossa liikkuu hurjan paljon myös muita kuin päiväkodin lapsia. Ajattelin, että osasyy oli taatusti ajattelematon siivooja, joka ei pyynnöistäkään huolimatta ollut lisännyt käsisaippuaa päiväkodin vessoihin viikkoon. Siis ei saippuaa päiväkodin vessoissa! Ah mitkä pöpöbileet! Ja syyskauden alku - uusia ja vanhoja lapsia, isoja ja pieniä lapsia, hirvästi henkilökuntaa, iso ruokala, jota käyttää myös muut, vessakäynnit, rappusten kaiteet, pienet nuhanenät... Lähteitä on lukemattomiin.

Nyt saatoin torkkua sohvalla viltin alla.

Ennen nukkumaanmenoa täydensin vielä sinkkitarpeeni ja päätin, että jaksan iltapalaksi keitellä marjakiisseliä. Siinähän on kaikki hyvät ainekset. Pakkanen oli täynnä marjapusseja. Tuumasta toimeen. Ja kyllähän siitä hyvää tuli. Naamariin vielä inkivääri-hunaja-auringonkukkauute-teetä ja sitten pitkät yöunet. Samalla kaavalla meni lauantaikin. Paljon marjakiisseliä puuron kanssa. Nenäliinoja oli pakko hakea lisää. Ja suklaata. Se auttaisi ihan varmana. No eihän musta kauppaan ollut, joten mahtava avokkini hoiti sen homman, toi tilaukseni ja hoiti kodin muutkin hommat. Mun lauantai meni sohvalla ja sängyllä Netflixin ja päikkäreiden merkeissä. Päätin, että todella vain lepään ja tankkaan kaikkea tosi järkevää. Koska mä voin! Kun piti hipsiä nukkumaan, kurkku ei ollutkaan enää siinä vaiheessa kipeä. Mahtava fiilis!

Sunnuntai meni jälleen samoin kuin lauantai, mutta koska kipu oli hellittänyt, iski kauhea vimma siivota tai tehdä jotain pakollista. Mutta sain itseni ajattelemaan seuraavan työviikon kiireitä, joten maltoin mieleni ja lepäilin. Ja söin. Marjakiisseliä piti kauhoa joka välissä ja sitä oli tehtävä lisää. Joku sanoo, että keitettäessä kaikki vitamiinit katoaa, mutta kun sen tekee oikein, marjat on taatusti terveyspommeja. Näin uskon, etenkin nyt.

Sunnuntai-iltana lämmitettiin sauna. Saunan kosteus helpottaa oloa. Lisäksi sauna rentouttaa. Koska oli jo ilta ja seuraavana aamuna töihinlähtö, halusin varmistaa hyvät unet. Lisäsin saunaveteen tervantuoksua. Siitä tulee mieleen jotain mukavaa, mutta koskaan en tunnu tavoittavan sitä muistoa. Hajumuisti on ihmeellinen. Olo oli melkein hyvä ja rauhallinen. Tunsin kuitenkin tarvetta ottaa vielä täydet tukiaineet eli hunajaa, inkivääriä, auingonhattu-uutetta, teetä, marjasoppaa, nuhasumutetta, strepsils, sinkkiä ja jokailtainen magnesium. Näillä selätetään loputkin, kunhan saan unen päästä kiinni.

Aamulla tunsin todella levänneeni kaksi päivää. Kun kello soi ja oli aika nousta valmistautumaan töihin, olin virkeä ja hyväkuntoinen. Ihmeellistä. Ehkä se oli nyt tässä, kunhan töissä muistan välillä istahtaa ja juoda inkivääriteetä ja vettä. Työpäivän ensimmäinen hieno kokemus oli käsisaippua niille kuuluvissa annostelijoissa! Nyt on viesti mennyt perille. Vaikka pieni nuha oli jäljellä, olo oli hyvä. Uskon vakaasti, että täydellinen flunssantorjuntaohjelmani toimii. Etenkin, kun täydensin sitä marjakiisselillä. Joku on minulle sanonut, ettei ole juuri ikinä kipeä, koska syö päivittäin marjoja. Fiksua. Ja kyllä, se toimii. Yritän tsempata muulloinkin kuin kipeänä. Marjoja on helppo saada, syödä ja niitä saa syödä vaikka kuinka.

Terveydeksi!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikään ei muutu jos mitään ei itse muuta

Sanataiteilua talviretkeltä

Miks ihmeessä mä vieläkin oon varhaiskasvatuksen lastenhoitaja?