Henkilökohtaisesti

Kouluvuosi on taas lopuillaan. Kaikenikäiset koululaiset ja opiskelijat odottavat jo kovasti kesälomaa. Muistelepa hetki omia tuntemuksia ja ajatuksia koulun kevätjuhlavuosilta. Mikä tuntui tärkeältä? Ketä kohtasit? Keitä muistat? Mitä tapahtumia muistat? Mikä meni pieleen? Miksi joku tapahtuma tuntui kivalta? Miten muut suhtautui sinuun? Kenen kanssa juhlit? Mikä päivässä pelotti? Minä muistan sen tunteen, kun viimeiset kouluviikot koulua käytiin rennommissa merkeissä. Se oli oikeastaan aika kamalaa. Rutiinit ja tieto siitä, mitä tehdään tuntui minusta tärkeältä. Ennen lomaa jokainen koulupäivä oli kuitenkin ennakoimattomampi. Ilman hyviä ystävyyssuhteita se ei ollut hauskaa. Sosiaaliset tilanteet oli minulle vaativia rutistuksia. "Kivat" ryhmäleikit pelkkää painajaista. Koulutehtävissä minä sentään pärjäsin. Niiden puuttuessa tuntui välillä siltä kuin olisin labyrintissa, josta en löydä ulos.  Kevätjuhlat!  Niihin yhdistyi jännitystä, helpotusta, pettymystä ja yksinäisyyttä...

Tänä aamuna poljin terapiaan poikkeuksellisen haastavien tunteiden vallassa. En kuitenkaan ollut kiukkunen ja ärsyyntynyt terapiaan liittyvistä syistä. Kaikki viimeisen 2 työviikon aikaiset tunteet velloi kropassa ja mielen perukoilla. En ollut vihanen kenellekään, mutta olin silti täynnä vihaa ja suuttumusta. Mä oon ollut todella väsynyt. Sekä fyysinen että psyykkinen palautuminen raskaista työpäivistä on ollut puutteellista.  Terapiasessio tuntui lyhyesti sanottuna tiukalta tilanteelta ja mä kuvailinkin mun tuntemuksia terapeutille. Sieltä poistuessani mä kävin melko kovilla kierroksilla. Tunsin sen joka kohdassa ympäri mun kroppaa. Kotiin päin pyöräillessä mieli työsti terapiasessiota ja pikkuhiljaa sisäinen tunnelma kääntyi helpottuneemmaksi ja mukavammaksi. Tuli sellanen "oikeestaan..."-fiilis. Kotipihan kohdalla mä olin ajatuksissani jo uppoutuneena työn tuomiin antoisiin ja nautinnollisiin puoliin. Niitä mun työssä riittää hirveen paljon. Ne on pieniä suuria hetkiä. Pe...