Henkilökohtaisesti

Miksi ihminen saa päättää, kuinka monta mitäkin eläinlajia Suomen luonnossa liikkuu?  Miksi meillä on tappokiintiöt? Miksi ihminen saa päättää, mikä kasvi kasvaa missäkin? Miksi ihminen saa päättää, kuinka paljon vesieliöitä tuhotaan? Miksi ihmeessä ihminen käyttää vesistöjä ja metsiä kaatopaikkoina? Poissa silmistä, poissa mielestä ei vain toimi tässä kohtaa! Miksi ihmisellä on valta päättää lintujen kohtalosta? Miksi ihminen saa vallata jokaisen elinalueneliösentin eliöiden, eläinten ja kasvien kustannuksella? Miksi ihminen rikkoo, tuhoaa, tappaa, roskaa, myrkyttää, sotkee, likaa, saastuttaa? Ja kaikki tämä ilman sanktioita! Tottakai me yhteiskuntana lopulta omasta piittaamattomuudestamme sitten kärsitään tavalla tai toisella. Miks ihmisen ja ympäristön elämän välillä täytyy olla fataalia kilpailua? En tarvitse luentoja. Mä olen perillä turvallisuuskysymyksistä ja nykyaikaisesta elämäntavasta. En silti ymmärrä ihan kaikkia perusteluita. Alunperin säädökset on kuitenkin tehnyt ihminen

Minäpä kerron teille kissatarinan. Korostan, että oon ehdottomasti sitä mieltä, että 14 vkoa on erittäin hyvä päätös kissan luovutusiäksi, enkä toivo kenenkään ottavan nuorempia kissanpentuja. Tän ohessa pidän tärkeänä, että kissojen sterilointi, kastrointi, sirutus ja rekisteröinti hoidetaan asianmukaisesti. Koitetaan välttää niin sanottuja ei-toivottuja pesueita ja karkurit pitää saada takaisin omistajilleen. Aikoinaan meillä oli Harmi-niminen kissa, joka yhtenä kauheena aamuna pääsi tippumaan ikkunasta. Harmilla oli muistaakseni vasta ensimmäinen kiima. Sterilointi oli jo varattuna. Meillä oli myös 2 muuta kissaa. Toisen kanssa lähdin ulos etsintäreissulle. Tän kissan nimi oli Pälli. Pälli ja Harmi oli kaverustunut. Pälli maukui ulkona ja kun jatkoin tätä vielä iltapäivällä, lopulta Harmi tuli meidän luokse ja antoi ottaa kiinni. Kuuli varmaan tutun kaverin äänet. Olin todella helpottunut ja onnellinen! Kävimme lääkärillä tarkastuskäynnillä. Kissa oli ehjä ja terve, vaikka oli tu

  En usko, että kukaan vois vilpittömästi sanoa, että haluaa olla ihan yksin - ilman minkäänlaista vuorovaikutusta kenenkään kanssa. Jokainen meistä tarvii myös kosketusta. Yksin jäävä ihminen ei välttämättä saa minkäänlaisia hellyydenosoituksia ja kärsii siitä.  Toisten kanssa voit olla hyvinkin läheinen, toisten kanssa etääntyminen tapahtuu välillä ihan huomaamattakin. Miks ystävät sitten etääntyy? Ehkä siinä suhteessa ei kommunikoida tai sitten eri suuntiin vetävät asiat alkaa kiinnostamaan. Joskus ystävyys ei kestä toisen muuttoa kauemmaksi tai vakavaa sairastumista. Pikkuhiljaa huomataankin enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Voi olla, että jotkut ottaa etäisyyttä ihan tietoisestikin. Syitä voi olla vähintään yhtä paljon kuin on ystävyyssuhteita.    Ihmisellä on sisäsyntyinen kaipuu ja tarve kuulua johonkin ryhmään ja olla osa yhteisöä. Se luo turvaa ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Jo lapsina me kilpaillaan leikkikavereista. Ei kukaan halua jäädä leikin ulkopuolelle. Miltä s

Viikko sairaslomaa mennyt. Mä juttelin jo lääkärin kanssa torstaina. Viimeisin tieto labroista on tullut ja sen mukaisesti joitain lisäselvityksiä tulossa. Rautakuuri ja fodmap on jo käytössä. Matala ferritiini selittää suurelta osin väsymystä ja muita oireita. Vatsan olo on helpottunut yllättävän paljon. Hiukan on ns. stressihormoni noussut, joka myös selittää paljon. Mä oon kuitenkin tehnyt päätöksen ja lähden maanantaina töihin. Lääkäri totesi, ettei estettä kokeilulle ole ja pyytää soittamaan hyvin matalalla kynnyksellä uudestaan. Mä totean, että soittelen jos tarvitsee. Mun mielessä pyörii monta ajatusta. Mä en usko oikeasti olevani ihan kunnossa vielä. Mä en oo varma päätöksestä, mutta tehty mikä tehty. Niin kuin mun tapoihin kuuluu, en peräänny päätöksistä juuri koskaan. Ja tässä onkin yks mun sudenkuopista. Yö ennen ekaa työpäivää on tosi heikko. Unen määrä romahti sairaslomaan verraten alle puoleen. Kun kello soi, olo on kamala. Mietin vaan, että miksi? En pysty muuhun. Töihin

Tänään mulle tuli eteen yllättävä ja vakava tilanne. Vähän myöhemmin sen jälkeen tuli aika kova jälkishokki. Oon tällä hetkellä tavallista herkempi kaikelle yllättävälle ja ns. tylsästä poikkeavalle, koska omat voimavarat on kortilla.  Herätessäni mä mietin, että nyt kun oon viimein taas vähän päässyt lukemisen makuun, käyn hakemassa sohvanurkkaan jalkavalaisimen Ikeasta. Olis motivoivampaa lukea hyvässä valossa. Kuten kuvioon kuuluu, mä en millään meinannut päästä ulos ovesta. Yritin aamupalan jälkeen valmistautua, mutta ei. Meni pari tuntia ennen kuin tuli se, että nyt tai ei ollenkaan! Päällimmäisenä oli ajatus omasta saamattomuudesta. Siihen on syy, mutta silti. Välillä mun on tosi vaikee hyväksyä, ettei toimintakyky ja aloitteellisuus oo nyt huippuluokkaa.  Mä lähdin siis ostamaan lukuvaloa, mutta niinhän siinä käy, kun on Ikeassa, että kärryyn kerääntyy vähän jotain muutakin matkan varrelta käteen tarttuvaa. Vähän nauratti - tyypillinen Ikea-reissu. Ja taas 2 uutta sohvatyynynpää

Oli joululoman viimeinen päivä. Siitä tulikin sairasloman ensimmäinen päivä. Miten tää nyt taas näin meni? Just tätä mä oon vältellyt kuin ruttoa.  Loppukesän tai ehkä oikeestaan syksyn aikana alkoi käynnistymään jonkinlainen prosessi, johon liittyi voimia kuluttavia tapahtumia, tunteita ja ajatuksia. Oli häilyvä fiilis, että pientä stressiä alkaa olemaan. No se on normaalia. Se taas ei, että stressi ei välillä hellittänyt eikä hävinnyt, vaan kasaantui ja kasvoi. Alkoi olla väsynyt olo, siis todella väsynyt, ympäri vuorokauden. Tunsin jonkinlaista aivosumua viimeset työviikot. En palautunut enää oikeen mistään. Onneksi pian oli työterveyshoitajan tarkastus.  Sinne kun pääsin, sitä tarinaa vaan tuli. Välillä herkistyin ja taas rauhotuin. Annoin tulla ulos kaiken, mikä oli kuukausikaupalla mietityttänyt. Ja se hoitaja kuunteli. Kuunteli huolella ja teki täydentäviä kysymyksiä. Oli kaikenlaista fyysistä vaivaa ja huolta terveydestä. Oli myös henkisiä paineita ja uniongelmaa, jatkuvaa väsy

Joskus ihminen joutuu toteamaan itselleen, että asiat ei oo niin kuin toivois. On vaan koko ajan väsyny. En tarkota, että on vaan aamulla ärsyttävää herätä ja lähteä liikkeelle. Väsymys on sama vuorokauden ajasta huolimatta. Niin kivat kuin ikävätkin asiat rasittaa ja kaikki on tahmeeta.  Mullekin on käynyt niin. Ehkä tää kuulostaa tutulta jonkun muunkin mielestä. Alkoi labrakierre ja hoitosuhde työterveyshuoltoon. Mun kilpparit, kortisolit ja rautavarastot tutkittiin. Ferritiini olikin melko alhainen. Samalla tehtiin muita täydentäviä tutkimuksia, mm. hemoglobiini, fP-transferritiinin rautakyllästeisyys, P-transferritiinireseptori ja CRP. Kortisolikin näytti olevan koholla. Vihdoin voin todeta itelleni, että hitto mä en oo oikeesti ollu laiska tai kuvitellu tätä olotilaa. Mutta labratulokset on vain yks osa tätä kaikkea. Arki on ollu viime kuukaudet hektistä - aivan liian tiukkoja päiviä etenkin mun ajattelutapojen takia. Siihen vielä akuuttia surua ja luopumista päälle. Jarruttelin k

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. On ollut pelkoa, epävarmuutta, surua, ahdistusta, hämmennystä. On ollut myös iloa, innostusta, onnellisuutta ja kiitollisuutta.  Kaikki tää väsyttää. Kun päälle ladotaan vielä oman terveydentilan tutkiminen, tulosten odottelu ja niiden tuomat tunteet sekä huoli läheisistä, on kuorma valmis.  Samalla viikolla olen saanut tiedon läheisen kuolemasta ja uudesta elämästä. Välillä on vaikea ymmärtää, tuleeko kyynel ja vatsan jännittynyt kipristely ilon vai surun takaa.  Onnea on uskollinen ja luotettava tukiverkosto, jonka kanssa voi jakaa ajatukset ja tuntemukset. Ilman sitä olisin varmemmin hajoamispisteessä. Se, että joku oikeesti kuulee mut, on niin tärkeetä, ettei tärkeämpää voi olla.  Jos parikymppiselle mulle olis kerrottu, että jonain päivänä tajuan toisiin ihmisiin tukeutumisen merkityksen, olisin tiuskassut että joopajoo mä pärjään kyllä yksin enkä tarvii apua. Niin mä olin aina selvinnyt. En uskonut pätkääkään siihen, et

Tänä keväänä olen vasta kahdesti tehnyt lyhyen pyörälenkin, vapaa-ajalla siis. Kun ottaa pyörän vapaapäivänä ajoon, sen voi tehdä milloin vain parhaiten itselle sopii ja silloin pyöräilykin tuntuu kevyeltä. Keväiset ilmat houkuttelee ottamaan pyörän käyttöön myös arkena. Ihanneminäni kohottaa kuntoaan ja huolehtii terveydestään ajamalla työmatkat pyörällä - ihan niin kuin ennen vanhaan, silloin nuorena ja reippaana. Työmatkapyöräilyssä inhottavaa on aikataulu ja tuntuu kurjalta mennä puuskuttaen hikisenä töihin. Mukaan on pakattava eväiden lisäksi vaihtovaatetta. Reppukin siis painaa paljon. Aikaa on varattava enemmän, jotta ennen työvuoron alkua ehtii rauhassa siistiytyä ja tasata hengitystä. Onhan niitä selityksiä, joilla itselleen tekee selväksi, että ei kannata. Kyllä se liikkuminen bussilla on kuitenkin aika helppoa, vaikka matka onkin kohtuu lyhyt. Eilen olin järkkymätön ja päätin, että tänään jaksan polkea pyörällä töihin. Jaksoin! Se oli vain pieni esimerkki arjen mukavuusalu

Suomessa on eletty poikkeusolojen kurimuksessa pari viikkoa koronavirus COVID-19 takia. Mitä tunnetiloja näihin viikkoihin mahtaakaan sisältyä. Oletko sä huomannut itsessäsi jotain uusia piirteitä? Miten ihmiset reagoi kovaan stressiin ja elämää rajoittaviin tekijöihin? Jokaisen arki on kerralla pistetty uusiksi. Pakko sanoa, että nyt on Marinin hallitus joutunut tosi kovan paikan eteen. Aiemmilla hallituksilla ei ihan näin hurjia akuutteja kriisejä ole ollut ratkottavanaan. Hallituksen arvostelijat voisi kääntyä itseensä ja miettiä, millaisen paineen alla hallitus nyt joutuu toimimaan. Puolueista viis! Sen jälkeen kannattaisi ehkä vähän miettiä, minkälaista komenttia ilmoille laukookaan. Jokainen voi myös miettiä omaa toimintaansa. Mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että et kasvata omaa tai ympäristösi riskiä? Tästä tilanteesta ei ole kokemusta meidän sukupolvilla, mutta päätöksiä on tehtävä terveys edellä ja asioista oltava hetkittäin kartalla. Viruksesta tulee jatkuvasti uutta tieto

Ei ole turhaan ajateltu, että kiire tappaa luovuuden. Kummasti se oleminen, tylsyys ja rauhoittuminen alkaa tehdä tehtäväänsä. Mielikuvitus on nimittäin alkanut tuottaa uusia ideoita. Onkin aika hauskaa keksiä esimerkiksi näitä runoja, loruja, värssyjä jne. Kokeile säkin! Olis kiva kuulla teidän tekeleitä. Aiheita varmasti löytyy, muitakin kuin korona 🙂 Toiset huoletta matkoillansa käy, mä oman pihan käyttöä vaalin. Ei täällä koronaa näy, nyt on aika ottaa neuvosta vaarin. Jos ei oo ihan pakko mihinkään lähtee, ni älä epäröi yhtään relata. Pysähdy, istu elämää kuuntelee, ei kannata elämällä pelata.

Tänään haluan muistaa läheisiäni, joilla on nyt elämässään raskaat ajat. Omistan heille pienen tekstin kauniiden kuvien kanssa. Tuokoon tämä lohtua myös sinulle, joka nyt tätä satut lukemaan, jos koet vaikeita asioita.  Joskus elämä heittelee ja taivaankansi synkkenee,  tuntuu ettei mistään kiinni saa,  myrsky mieltä riepottaa.  Silloin rohkeasti ulos mee, jotain kivaa ja mielekästä tee. Huomaa kauneus, se mieltä kohottaa,  ei pahan voimat pystykään sua kukistamaan. Ei yksin kukaan saa joutua taakkaa kantamaan. Muista, sullakin on se ystävä korvaamaton. Voimien keruu aikansa vie,  lopulta löytyy se valoisa tie. Vihdoin kun pimeä väistyy sivuun, kaiken kauneus palaa mieleen, saa suun taas hymyyn.

1.10.2006 illalla olo oli jännittynyt ja odottava. Vähän myös pelotti. Mitä jos jokin menee vikaan, enkä osaakaan auttaa. Oli vain luotettava siihen, että emokissa Harmin vaistot toimii ja selvitään ilman komplikaatioita. Seurasin vieressä koko kissapesueen syntymän ajan. Vihdoin emo oli ponnistanut 4 harmaa-valkoista pentua vierelleen, joita pesi ja hoivasi. Noin puolisen tuntia neljännen pennun jälkeen huomasin emossa muutoksen. Eri asento ja pieni naukaisu. Emo synnytti vielä yhden rääpäleen. Tämä kissa oli väritykseltään erilainen, kilpikonnatyttö, ja muita huomattavasti pienempi. Iloitsin, että viideskin pentu voi hyvin ja Harmi tottuneesti jo hoivasi pienintä tulokasta. Hihkuin heti ilosta ja hoin, että tämän pidän itse! Siinä on meidän kisu. Kyseinen kissanpentu sai aikanaan nimekseen Alli. 4.7.2018 aamulla olo oli huolestunut ja pelokas. Jännitti lähteä töihin, koska Allille oli varattu aika eläinlääkärille. Itse en pääsisi edes mukaan, mutta avokkini hoitaisi asiat. Allin vo

Jokaisella meistä on niitä asioita, jotka toisessa ihmisessä todella häiritsevät, Joku ihmettelee vastaantulijan tapaa kävellä, toinen ei voi lakata tuijottamasta silittämätöntä paitaa, kolmas ei ehkä ymmärrä, miksi  naapurin täytyy huutaa puhelimeensa. Näihin asioihin törmää jokainen väistämättä, olkoon kuinka suvaitsevainen ja ymmärtäväinen tahansa. Ihmiset arvostelee kanssakulkijoita minkä kerkeää, vaikka muuta väittäisi. Jokainenhan meistä on omanlaisensa kokonaisuus. Mutta kun vastaantulija menee ohi, sinä pystyt kävelemään normaalisti ohi eikä hänen outo kävelytyylinsä aiheuta sen kummempia reaktioita normaalisti. Mutta kun tietyt asiat laukaisee suunnattoman raivon ja vihan ja inhotuksen tunteita, joita ei pysty pidättelemään eikä toisaalta purkamaan, vaikuttaa se jo elämänlaatuun. Ja toisaalta se hävettää. Etenkin kun nämä asiat saattaa kuulua ihan jokapäiväiseen elämään, mutta kaikki ei niihin kiinnitä huomiota. Tämä on mun ristini. Ja se on raskas eikä monien mielestä ollen

Tänään oli kova päivä. Ei yhtä kova kun eilen, mutta jatkoa kovuudelle. Ihminen on kummallinen otus, kun haluaa välttämättä tuntea tuskaa. Milloin mistäkin syystä. Ja erilaisin seurauksin. No mulla tämä pitkään kytenyt ajatus kirjoittelemisesta alkoi nyt konkreettisesti, kun tunsin, että se tekee hyvää monessa tilanteessa. Eilen siis oli se välttämätön edessä, kun marsu-vanhus ei saanut enää edes takajalkojaan liikkumaan, marsu ei saanut itseään eteenpäin. Säikähdin todella, mutta samassa tajusin, että nyt on viimeistään varattava aika eläinlääkäriin. En voisi katsoa toisen riutumista yhtään pidempään. Päässä jyskyttti ja vatsassa velloi - oli pelko pikkuisen menettämisestä ja toisaalta jos en tee mitään, kärsimyksen seuraamisesta. Kumpikin satutti minua. Mutta nyt pikkuisen elämänlaatu meni omien tunteidenkin yli. Kun aika oli varattu, sylittelin rakasta ja itkin. Kun ajoimme eläinlääkäriin, pidin marsua laatikossa sylissäni, annoin viimeiset apilat matkaevääksi ja itkin. Kun odot