Henkilökohtaisesti

Aika monilla varhaiskasvatuksessa työskentelevillä, varhaiskasvatuksen asiakasperheillä ja sitä muuten läheltä seuraavilla on suuri huoli varhaiskasvatusalasta, sen työntekijöistä ja erityisesti lapsista. Eikä tämä ole edes mikään uusi huoli. Huoleen vain ei ole reagoitu kunta- tai valtiotasolla. Viestiä on tuotu hallitukseen ihan kasvotustenkin, mutta aihe ei vain tunnu kiinnostavan ketään riittävästi. Miksi näin on?  Kirjoitankin siis tästä huolesta jälleen, koska tätä keskustelua ei käydä aidosti missään. Se antaa jatkuvasti kuvan, ettei Suomen lapsia, huoltajia ja lasten kanssa työskenteleviä pidetä oikeasti tärkeinä ja arvokkaina Suomessa. Voisi kuvitella, että Suomen ja suomalaisten tulevaisuus nimenomaan kiinnostaisi, mutta tällaista viestiä ei ole ammatillisissa piireissä nähty. Johtuuko se siitä, ettei lapsista ja varhaiskasvatuksen työntekijöistä tule välitöntä voittoa siinä taloudellisessa mielessä, joita tilastojen muodossa voitaisiin laskea?  Useissa varhaiskasvat...

Minkälainen on tulevaisuuden maailma ? Minkälainen on tulevaisuuden maailma, kun me opetetaan tuleville sukupolville, ettei muista elollisista tarvitse välittää? Yksinäisen näköinen jätetään rauhaan, ettei hän häiriinny. Tai sitten vähän pelottaa, että hän aloittaa keskustelun meidän kanssa. Surevaa kartetaan, koska ei hänelle uskalla sanoa mitään, ettei vain sanoisi vääriä asioita. Eksyneen näköiselle ei tarjota apua, koska me kaikki pidetään huolta vaan omista asioistamme. Väärin tekevää ei neuvota, koska hän voisi vastata ikävällä tavalla. Haukkujaakin siedetään, koska me itse pelätään aggressiivista reagointia. Lastenkirjoja sensuroidaan tai muokataan, mutta samalla lapsille annetaan pääsy nettimaailmaan . Me ei ymmärretä näiden tekojen ristiriitaa ja epäjohdonmukaisuutta. Toisen elävän olennon satuttamista kuvataan, koska meiltä puuttuu rohkeus ajatella itse ja puuttua toimintaan.  Minkälainen maailma on se, jossa materiasta syntynyt riita ratkaistaan aina väkivallalla ? Nii...

Tänään tulee tällänen lyhyt postaus. Li Andersson kertoi tänään Facebookissa näin: "varhaiskasvatuksen kehittämiseen on linjattu 30 miljoonan kertaluontoisesta rahoituksesta" Mitä tää käytännössä tarkottaa ja miten se näkyy varhaiskasvatuksen työntekijän työhyvinvoinnissa konkreettisesti? Jatkuvalla syötöllä meiltä vaaditaan uutta osaamista ilman lisäopetusta tai koulutusta, jatkuvaa itsensäkehittämistä, enemmän digiä, uusia projekteja, enemmän laatua, lisää sitä sun tätä. Muistakaa, että meillä on ne lapset sielä. He ovat tarvitsevia, pieniä ihmisiä. Heillä on tunteet ja he haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä kokea iloa, turvaa ja hauskuutta. Ryhmässä olevat 12 tai 21 lasta ei keskenään toimi samalla tavalla. Lapsiryhmä ei toimi, kuten kirjoissa voisi toimia - synkassa ja kaikki ripeästi, tarkasti, osaavasti ja ajallan . Tää on oikeeta elämää ja jokaisella lapsella on omat tarpeet, oma tapa osallistua, oma tahto, oma rytmi, oma ikä, omat taidot, oma mieli...  Kun n...