Ihan vain omasta puolesta kyselen

Tänään tulee tällänen lyhyt postaus. Li Andersson kertoi tänään Facebookissa näin: "varhaiskasvatuksen kehittämiseen on linjattu 30 miljoonan kertaluontoisesta rahoituksesta"

Mitä tää käytännössä tarkottaa ja miten se näkyy varhaiskasvatuksen työntekijän työhyvinvoinnissa konkreettisesti?

Jatkuvalla syötöllä meiltä vaaditaan uutta osaamista ilman lisäopetusta tai koulutusta, jatkuvaa itsensäkehittämistä, enemmän digiä, uusia projekteja, enemmän laatua, lisää sitä sun tätä.

Muistakaa, että meillä on ne lapset sielä. He ovat tarvitsevia, pieniä ihmisiä. Heillä on tunteet ja he haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä kokea iloa, turvaa ja hauskuutta. Ryhmässä olevat 12 tai 21 lasta ei keskenään toimi samalla tavalla. Lapsiryhmä ei toimi, kuten kirjoissa voisi toimia - synkassa ja kaikki ripeästi, tarkasti, osaavasti ja ajallan . Tää on oikeeta elämää ja jokaisella lapsella on omat tarpeet, oma tapa osallistua, oma tahto, oma rytmi, oma ikä, omat taidot, oma mieli... 

Kun nyt vaaditaan esim. kaikkea tehtävän etänä eikä välttämättä työntekijä ole ikinä käyttänyt minkäännäkösiä etäpalaverialustoja jne, on aika vaikea tehdä työt hyvin, kun ei saa perehdytystä. Sanotaan että se on ihan helppoo. Avaat vaan sen tosta ja laitat ton tohon ja klikkaat tuolta. Kaikki ei vaan osaa.

Meidän perustyö on lapset, ei jatkuva tietokoneella istuminen tai tietoteknisten ohjenivaskojen lukeminen - siis jos olisi aikaa.

Samaan aikaan lasten hoitoajat pidentyy ja ryhmät täytyy, kun työntekijöiden työaika lyhenee.

Ryhmät täytetään mahdollisimman täyteen, mutta henkilökuntaa ei ikinä saada mistään lisää. Miksi on normi, että pidetään minimimiehitystä, vaikka missään ei kielletä neljännen kasvattajan palkkaamista ryhmiin? Sijaistarpeissa kamppaillaan vajaamiehityksillä ja koitetaan silti hoitaa vaaditut asiat. Yleensä ei vain pysty. Suunnitelmat vaihtuu jopa monta kertaa päivässä. Lopulta sitä miettii, että huh, olispa jo työvuoro ohi.

Iltapäivät on joka paikassa todella haastavia, koska tuijotetaan vain suhdelukuja. Nekään ei päde, koska kaikki työntekijät ei ole talossa  koko sitä aikaa, minkä lapset on? Kun aamuvuorot lähtee, iltapäivisin vedetään lähes poikkeuksetta vajaalla miehityksellä. Iltapäiviin pitää saada lisätyöntekijät.

Kurakeleillä toiminta-aikaa ja ulkoiluaikaa joutuu rajoittamaan, koska ulkovaatteiden pukemiseen, riisumiseen, kuravaatteiden  järjestelyyn ahtaisiin kuivauskaappeihin ja kuivien vaatteiden etsimiseen menee reilusti enemmän aikaa. Välillä on yritettävä käännellä ja siirrellä vaatteita kuivauskaapissa, jotta kaikki saisi kuivaksi ennen seuraavaa uloslähtöä. Kyllä ne pienimmätkin taaperot sen ajan pärjää ilman aikuista.. vai pärjääkö? Päiväkotiapulaisten aikaa tulee ikävä.

Lista on loputon. 

Eli siis, mihin tuo kehittämisraha osoitetaan? Uusiin hienoihin projekteihin, joita meiltä vaaditaan, koska ne näyttää paperilla hyvältä vai perusasioiden kuntoonsaattamiseen??

Terveisin 

Usein vähän tympääntynyt ja väsynyt varhaiskasvatuksen lastenhoitaja