Ihan oikeesti sairaana

Nyt on seitsemäs päivä, kun mä oon kovassa flunssassa. Tavallisesti mä toivun flunssasta 2-3 päivässä siihen kuntoon, että saan nukuttua ja olo on ok. Nyt tuntuu, ettei tää lopu millään. Mä oon joutunut ottaa normaalista poiketen melko paljon lääkkeitä. Yleensä en ihan hevillä lääkkeitä napsi. Nyt on ollut aivan pakko. Mulla on mennyt Buranaa, Paramaxia ja Miranaxia. Sen päälle sinkkitabletteja ja tukkoisuuteen nenäsumutetta. Mä alotin sinkit heti ekasta kurkkukivun merkistä. Tällä kertaa se ei vaikuttanut toimivan flunssan kestoon mitenkään. Mä oon ottanut tuplana c- ja d-vitamiinit. Mä saatan juoda hunajalla höystettyä vihreetä teetä 4-5 isoa mukillista päivittäin. Hunajakin on nyt ihan lääkinnällistä. En normaalisti sitä teehen lisää. Mä oon levännyt todella antaumuksella ja yrittänyt pitää kiinni normaalista ruokailusta. Yhtenä päivänä flunssan alussa pääsin pienelle rauhalliselle kävelylle. Ajattelin, että happirikas ilma auttaa oloon. Nenäliinoja menee paljon. Flunssan jatkuttua 3 päivää, kävin koronatestissäkin. Negatiivista se näytti. Kuumepäiviä nolla.

Nyt alkaa jo stressaamaan tää tilanne. Ei tässä oo enää mitään järkeä. Mä olin jäänyt sairaslomalle ihan muista syistä kahdeksi viikoksi, mutta nyt mun toinen sairasviikko meneekin typerän flunssan kanssa. Eikä loppua näy. Mikä tässä nyt mättää? Mielessä on käynyt jo kaikenlaista ikävää, semmonen mä oon. Onhan se outoa, etten nyt jostain syystä pääse yhdestä flunssasta eroon. Sillon, kun tää alkoi, mun ensimmäinen ajatus oli, että nyt mä oon oikeesti kipee. Ja siis taustallahan mulla on työuupumus, masennus ja unihäiriöt. Näin sitä jopa itsellä näköjään ajatukset juoksee. Vaikka mä oon ollut pitkään toipilaana, kuntoutujana, sairaana stressin ja muiden psyykkisten kuormitustekijöiden takia, mä ajattelin, että mä oon todellakin nyt vasta sairaana. Nyt vasta, kun mä sain flunssan riesaksi.

Eilen mä aloin miettimään tarkemmin. Ehkä just mun taustasyiden takia mun keho ei nyt vaan jaksakaan toipua normaaliin tapaan. Kai se siis kertoo, etten ole ihan kunnossa muutenkaan. Mä oon pysynyt flunssilta suojassa ainakin puoltoista vuotta, ihme kyllä. Siksi tää tuntuukin kahta kauheemmalta. Mä en edes muistanut, miten kauhee olo voi flunssassa olla. Kaikki alkoi rajulla kurkkukivulla. Äänikin lähti välillä kokonaan. Sitä seurasi aivastelu, kova nuha ja tukkoinen olo, hakkaava yskä ja viimeisimpänä sanoin kuvaamattoman kova päänsärky. Flunssa ei yhtään helpota tätä taustalla hengailevaa psyykkistä väsymystilaa.

Pari päivää sitten sattui asia, joka sai mut tolaltaan. Enemmän kuin mikään vähään aikaan. Ei siitä sen enempää, mutta stressitasot nousi kovaa ylös. Tuli todellinen deja vu! Tunsin, että oon kokenut tasan samaa kauhua, pelkoa ja hätäännystä vuonna 2003. Yhtäkkiä menneisyys iski mua tällä tapahtumalla just nyt. Kun tilanne parin tunnin päästä rauhoittui, nukahdin sohvalle. Olin aivan loppu. Ja flunssassa. Ja kaikkea sitä muuta, mistä yritän kuntoutua.

Tän tilanteen jälkeen mulla olikin 2 päivää kestävä päänsärky. Se oli niin kova, etten mä tiennyt, liittyikö se flunssaan, onko se migreeniä vai johtuiko se niskojen jumittumisesta. Mietin jo välillä, että mun aivoissa on verenvuotoa tai vähintäänkin kohta joku verisuoni napsahtaa. Verenpaineet oli vähän koholla, mutta vielä normaalilukemissa. Mä heräsin siihen kipuun yölläkin. Aamuisin, kun mä heräsin, päänsärky oli jo alkanut. Tää oli se vaihe, kun mun oli pakko ottaa isot lääkeannokset, että olis edes pieni mahdollisuus saada sitä laantumaan. Puristava ja hakkaava kipu tuntui silti läpi. Tuntui, kun mun pää olis koko ajan puristuksissa metallimöykyn sisällä ja joku hakkais vasaralla sitä tiukemmalle. Mun olo oli aika ahdistunut.

Mä juttelin tästä koko flunssatilanteesta puhelimessa siskon kanssa. Sitten mun sisko pohti ääneen, että voisko olla, että mun päänsärky johtui siitä, mitä oli tapahtunut. Päänsärkyhän alkoi heti sen jälkeen. Mulle tuli siinä ihmeellinen, jopa helpottunut olo jostain syystä ja itekin tajusin, että siinä tosiaan vois olla yhteys. Tänään mulla ei ollut sitä päänsärkyä enää, kun heräsin. 

Mutta flunssa jatkuu. Nyt on tosiaan seitsemäs päivä, enkä enää keksi, miten tätä vielä yrittäis hoitaa kotikonstein erilailla, että pääsen flunssasta eroon. Nyt on sitkeitä viruksia liikkeellä, mutta kun itsensä tuntee, niin tuntuu oudolta sairastaa näin pitkään. Mitä tässä on takana? Mikä on se avain, jonka avulla mä paranen flunssasta, että voin taas keskittyä psyykkiseen kuntoutumiseen? Mikä on se avain, jonka avulla mä taas saavutan sen tilan, missä oon vaan leikisti sairaana?