Työ varhaiskasvatuksessa voi oikeastaan olla terveellistä

Oletko sä koskaan tullut ajatelleeksi varhaiskasvatusalalla työskentelyn terveysvaikutuksia? Niitä kaikkia hyviä, vähän jopa itsestään selviä puolia, joita tässä työssä on ihmisen terveyden näkökulmasta. 

Mä olen tehnyt töitä lasten parissa nyt lähemmäs 20 vuotta. Itsetuntemuksen, erilaisten ryhmien ja tiimikokemusten myötä mä olen oikeesti oppinut tykkäämään tämmöisestä liikkuvasta tavasta toimia ja olla. Mä nautin vapaa-ajallakin kohtuudella aktiivisesta elämäntyylistä. Vasta viime vuosina mä olen huomannut seurata itsessäni kaikkia hyödyllisiä vaikutuksia, jotka työn puolesta tulee. Kentällä on paljon kokemusta siitä, että tämä työ rampauttaa, masentaa, polttaa loppuun, tuo valtavasti fyysisiä vaivoja ja kipuja sekä tartuntatauteja ja niiden seurauksia. 

Voisiko varhaiskasvatustyössä kuitenkin olla myös se toinen puoli? Joskus tuntuu, ettei myönteiselle puheelle ole paljon tilaa. Varhaiskasvatuksen yleistilanne on vakava, sitä en lähde kieltämään. Olen yksi niistä, jotka on joskus sairastunut työkuormituksen, itsestäänselvyystuntemusten ja näkymättömyysviitan alla. Olin jo vaihtamassa alaa, koska tunsin niin suurta epätoivoa ja koin, etten tule millään tavalla toipuvana työntekijänä kuulluksi. Vei vuosia saada aivot uuteen asentoon, kroppa jotenkuten voimaantumaan ja oli välttämätöntä opetella rakentamaan uudenlainen ammatti-identiteetti tyhjästä - aidompi, avoimempi ja samalla rennompi työminä. 

Mä aloin miettimään näitä hyviä terveysvaikutuksia oikeastaan istuessani pari päivää opintojen takia 7 tuntia tietokoneella. Kun mä olin istunut luurit korvilla ruutua tuijotellen aloillani vartin, olo alkoi jo silloin  tuntua hankalalta. Halusin liikettä. Halusin eroon kuulokkeista ja kirkkaasta ruudusta. Olisin halunnut kommentoida moneen kohtaan, mutta joku muu ehti ensin. Halusin laittaa kameraa kiinni, mutta suositus oli pitää sitä auki mahdollisimman paljon, jotta vuorovaikutus tuntuisi vähän siedettävämmältä muiden linjoilla olevien kanssa. Jännitin liikuskella tuolissani, koska pelkäsin häiritseväni muiden keskittymistä. Samalla ymmärsin, mitä aikuiset ihan liian monessa kohtaa vaatii lapsilta päiväkodissa - paikoillaan pysymistä, hiljaa odottamista, jatkuvaa kuuntelemista, kun joku muu puhuu, vuoron odottamista isossa ryhmässä. Tämä kaikki konkretisoitui, kun olinkin nyt itse samassa vaatimuskuplassa. 

7 tunnin jälkeen oli suorastaan pakottava tarve päästä ulos, pakottava tarve päästä liikkumaan isosti, pakottava tarve pistää kännykkä äänettömälle, pakottava tarve katsoa ikkunasta ulos ja pakottava tarve olla hiljaa. Mä olin väsynyt ja tuntui, että jos joku asia nyt menisi pieleen, niin kiukku kaatuu päälle suurella voimalla. Mua sattui niskaan ja päähän, silmät tuntui kuivalta, vatsa toimi huonosti ja jalat oli jäykät. Mun kroppaa ei ole tehty istumatyöhön. Ei oikeastaan ole yhdenkään ihmisen, koska aikojen alusta asti ihminen on käyttänyt lihaksia ja tukirankaa pysyäkseen hengissä. Onko siis ihme, että liikkumattomuus sairastuttaa? 

Mä ymmärsin, että mun työ oikeasti tukee mun fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä. Kunhan osaan tasapainottaa työn ja arjen vaatimukset ja palautumistarpeet. Sekin on vaatinut vuosien harjoittelua. Ei varmasti ole vain yhtä sokeri pois ruokavaliosta-kikkaa, joka toimii heti, vaan balanssi on kokonaisuus, joka koostuu kaikista oman elämän osa-alueista. 

Onneksi kahden piinaavan 7-tuntisen istumispäivän jälkeen pääsin takaisin lasten keskelle. Olin hyvilläni taas siitä, että meidän työssä on niin paljon terveellisiä asioita. Ne pitää vain oppia huomaamaan ja niistä kannattaa ottaa hyöty irti. Teen pienen listan niistä, mitä itse keksin:

• säännöllinen ruokailurytmi
• sosiaaliset kontaktit
• yhteiset fyysiset aktiviteetit
• runsas liikkuminen päivän aikana
• ilon hetket
• lupa olla leikillinen
• oppimisen kokemukset
• päivittäiset ulkoilut
• onnistumisen kokemusten jakaminen
• kirjallisuuden kuluttaminen
• itseilmaisu luovin keinoin
• aina on mahdollisuus liikkua ja venytellä, voi vaikka maata lattialla
• selkeä päivän rytmitys
• laaja tunneskaala ammatillisuus kuitenkin mielessä
• innostumisen tunteet
• päivittäinen vuorovaikutusyhteys tuttujen ihmisten kanssa kasvotusten
• läheisyyden kokemukset
• ratkaisukeskeinen työote ja sen kehittyminen
• yhteisöllisyyden tuomat hyödyt
• tunne siitä, että on tarpeellinen
• aivojumppa ja tiedon lisääntyminen 
• omilla vahvuuksilla maustetut työpäivät
• säännöllinen luontoyhteys
• säänmukainen pukeutumistaito
• terveelliset ruokailutottumukset
• lasten seura
• huumorin käyttäminen 
• merkityksellisyyden kokemukset
• sosiaaliseen ryhmään kuuluminen
• uusiin asioihin ja ilmiöihin tutustuminen
• myönteisen palautteen kuuleminen omasta tavasta toimia
• vahvuuksiin keskittyvä työympäristö
• moniammatillisuuden kautta tulee uusia työkaluja
• elämän perusarvojen ja -tarpeiden ymmärtäminen 
• mulla myös työmatkaliikunta on yksi tärkeä kohta palautumisen kannalta
• oma asiantuntijuus ja sitä myötä lujittuvat itsevarmuuden ja minäpystyvyyden kokemukset

Keksitkö sä lisää asioita, jotka vaikuttaa meidän terveyteen hyvällä tavalla? Näitä puolia kannattaa välillä pohtia, koska työ on vastuullista ja vaativaa. Usein koetaan, että varhaiskasvatus on itsestäänselvyys, johon ei kannata liittää sanoja merkityksellinen ja arvostettu. Mä ajattelen, että työntekijät on se varhaiskasvatus. Ja jos työntekijät kokee voivansa ainoastaan huonosti, silloin varhaiskasvatuskin voi huonosti. Mitä se tarkoittaa varhaiskasvatuksen lapsille? Vain me voidaan tehdä niitä valintoja, jotka vaikuttaa edes pienen verran omaan hyvinvointiin. Ja vasta sitten me voidaan vaikuttaa lasten hyvinvointiin.