Henkilökohtaisesti

Taas mä istun pimeessä huoneessa täysin valveilla keskellä yötä. Satuin vilkasemaan ikkunasta ulos taivaalle. Onpa paljon tähtiä. Hieno näkymä. Usein näkyy pelkkää pilveä. Mutta nyt on kirkas yö. Hyvä yö pohdiskella - ja kirjottaa. Läheskään aina mä en edes nouse sängystä, vaikka uni ei 15-30 minuutin kuluessa peiton alle menemisestä tuukaan. Näin on kuitenkin neuvottu tekemään. Silloin pitäisi istua ja tehdä jotain hyvin rauhottavaa pimeässä tai hyvin hämärässä ja hiljaisuudessa, kunnes unisuus tulee takaisin. Nyt otin eka kertaa läppärin kainaloon ja hiivin sohvalle kirjottamaan. Tää ei nyt mun uutta nukahtamisyritystä edistä, mutta mulla on aivan valtava tarve kirjottaa nää sanat. Löysin noin viikko sitten Spotifysta listan, jota oon muutaman kerran kokeillut kuunnella ennen nukahtamista. Oon pitäny musiikin volumen ihan minimissä ja kännykän jossain tyynyn takana. Näin ääni on kuulunu nipin napin mun korviin. Joka kerta oon nukahtanu musiikin rauhottavaan ja avaruudelliseen äänimaa

Viikko sairaslomaa mennyt. Mä juttelin jo lääkärin kanssa torstaina. Viimeisin tieto labroista on tullut ja sen mukaisesti joitain lisäselvityksiä tulossa. Rautakuuri ja fodmap on jo käytössä. Matala ferritiini selittää suurelta osin väsymystä ja muita oireita. Vatsan olo on helpottunut yllättävän paljon. Hiukan on ns. stressihormoni noussut, joka myös selittää paljon. Mä oon kuitenkin tehnyt päätöksen ja lähden maanantaina töihin. Lääkäri totesi, ettei estettä kokeilulle ole ja pyytää soittamaan hyvin matalalla kynnyksellä uudestaan. Mä totean, että soittelen jos tarvitsee. Mun mielessä pyörii monta ajatusta. Mä en usko oikeasti olevani ihan kunnossa vielä. Mä en oo varma päätöksestä, mutta tehty mikä tehty. Niin kuin mun tapoihin kuuluu, en peräänny päätöksistä juuri koskaan. Ja tässä onkin yks mun sudenkuopista. Yö ennen ekaa työpäivää on tosi heikko. Unen määrä romahti sairaslomaan verraten alle puoleen. Kun kello soi, olo on kamala. Mietin vaan, että miksi? En pysty muuhun. Töihin