Henkilökohtaisesti

Minkälainen on tulevaisuuden maailma ? Minkälainen on tulevaisuuden maailma, kun me opetetaan tuleville sukupolville, ettei muista elollisista tarvitse välittää? Yksinäisen näköinen jätetään rauhaan, ettei hän häiriinny. Tai sitten vähän pelottaa, että hän aloittaa keskustelun meidän kanssa. Surevaa kartetaan, koska ei hänelle uskalla sanoa mitään, ettei vain sanoisi vääriä asioita. Eksyneen näköiselle ei tarjota apua, koska me kaikki pidetään huolta vaan omista asioistamme. Väärin tekevää ei neuvota, koska hän voisi vastata ikävällä tavalla. Haukkujaakin siedetään, koska me itse pelätään aggressiivista reagointia. Lastenkirjoja sensuroidaan tai muokataan, mutta samalla lapsille annetaan pääsy nettimaailmaan . Me ei ymmärretä näiden tekojen ristiriitaa ja epäjohdonmukaisuutta. Toisen elävän olennon satuttamista kuvataan, koska meiltä puuttuu rohkeus ajatella itse ja puuttua toimintaan.  Minkälainen maailma on se, jossa materiasta syntynyt riita ratkaistaan aina väkivallalla ? Nii...

Mä kipuilin omien tarpeiden kanssa jo monta kuukautta ennen päätöstä. Päätöksen tekeminen oli lopulta yksi isoimmista kipuilun syistä. Mun oli pakko kohdata se tosiasia, ettei kukaan tee päätöksiä mun puolesta. Se olisi ollut tosi helppo vaihtoehto ja sitten olisi vain tyydyttävä siihen, mitä joku muu mun elämän suunnasta päättää. Mutta olisko se vieny mua eteenpäin? Mä en usko, koska mä olisin silloin vain väistäny oman vastuuni. Sanonta "Mikään ei muutu jos mikään ei muutu" pyöri mun päässä. Se tuntui puhuttelevan mua koko ajan. Ja samaan aikaan mä mietin, että sanonnan ajatuksessa on jotain pielessä. Ei se kuitenkaan ole se ajatus, minkä kautta mä löydän vastauksia ja tukea mun omaan tuskailuun. Mä pyörittelin myös usein ajatusta siitä, että "muutosten tuulet puhaltaa" mun elämässä. Mutta tässäkin ajatuksessa on yksi oleellinen virhe. Mä ajattelin koko kevään, että asioiden pitää muuttua, jos mä aion jatkossakin olla työkykyinen. Mitä jos mä vaan nyt odottaisin, ...