Muista huollattaa auto!

Joskus ihminen joutuu toteamaan itselleen, että asiat ei oo niin kuin toivois. On vaan koko ajan väsyny. En tarkota, että on vaan aamulla ärsyttävää herätä ja lähteä liikkeelle. Väsymys on sama vuorokauden ajasta huolimatta. Niin kivat kuin ikävätkin asiat rasittaa ja kaikki on tahmeeta.  Mullekin on käynyt niin. Ehkä tää kuulostaa tutulta jonkun muunkin mielestä.

Alkoi labrakierre ja hoitosuhde työterveyshuoltoon. Mun kilpparit, kortisolit ja rautavarastot tutkittiin. Ferritiini olikin melko alhainen. Samalla tehtiin muita täydentäviä tutkimuksia, mm. hemoglobiini, fP-transferritiinin rautakyllästeisyys, P-transferritiinireseptori ja CRP. Kortisolikin näytti olevan koholla. Vihdoin voin todeta itelleni, että hitto mä en oo oikeesti ollu laiska tai kuvitellu tätä olotilaa.

Mutta labratulokset on vain yks osa tätä kaikkea. Arki on ollu viime kuukaudet hektistä - aivan liian tiukkoja päiviä etenkin mun ajattelutapojen takia. Siihen vielä akuuttia surua ja luopumista päälle. Jarruttelin kyllä välillä, mutten osannut pysähtyä. Tai oikeestaan en malttanut. Ja toisaalta en myöskään kehdannut höllätä. Kaikki muutkin jaksaa, niin miksen minäkin. Näinhän sitä usein ajattelee. Typerää, mutta.... Pinnistelyä on helppo jatkaa, jos pystyy toimimaan eikä vetämättömyys näy ulospäin. Mä teen vielä tän, mä jaksan vielä huomisen... Mutta kun ei palaudu, ei voi jaksaa. Miten sen nyt selittäisin. 

No otetaanpa esimerkiksi vaikka auto ja autoilu. Ajat sillä sun rakkaalla paljon ajetulla autolla motarilla 120km/h. Sulla on pitkä ajomatka edessä, että pääset kotiin. Ohittelet välillä muita ja nopeudetkin hetkittäin kasvaa etkä edes huomaa sitä. Välillä tulee tiukkoja tilanteita, joudut äkkiä jarrutteleman ja kiihdyttämään, rapa roiskuu tuulilasiin ja auto saattaa yskähdellä. Muut ohittelee sua ja ajaa takapuskurissa kiinni. Tuulilasineste on lopussa ja bensamittarikin antaa lopulta merkkivalon. Mutta auto kulkee, se on pääasia. Et välitä merkkivaloista enempää. Kyllä sä pääset perille. Motaria pääsee kovaa ja nopeesti, vaikka välillä olis ruuhkiakin. Hetkinen, ihan kuin vain toinen ajovalo palais...

Taas kuulet jonkun piippauksen. Jaahas, mikähän merkkivalo toi on. No ei näköjään hidasta autoa, joten ei hätää. Kyllä sun vanha auto on niin luotettava, että se vie sut perille asti. Niin se on ennenkin tehnyt. Paitsi muutama vuosi sitten.. ja se edellinenkin kerta. Mut just 8 vuotta sitten se huollettiinkin ja ite oot sitä teippaillu ja maalaillut. Hyvä auto se on.

Tossa olis kyllä huoltsikka, mut et sä nyt viitti pysähtyä. Kyllä toi bensa kotinurkille asti riittää. Nyt vaan mennään eikä meinata, ajattelet.

Nyt se bensavalo palaa koko ajan. Ja näköjään edessä on työmaa. Voi hitto, vauhtia on pakko hidastaa. Kyl se bensis on etittävä. Pissahätäkin alkaa vaivata. Lopulta sun on näytettävä vilkkua, että voit kääntyä motarilta pikkutielle. Et pääsekään enää niin kovaa. Et siis pääse perille niin nopeasti, kuin halusit.

Ajelet mutkittelevia ja mäkisiä, välillä todella kapeitakin teitä. Välillä meinaa tulla huono olo. Yrität ettiä jonkun paikan, missä voit tankata auton ja käydä vessassa. Arvaa löytyykö niitä sillon, kun etsit? Koko ajan on liikennevaloja ja muita tienkäyttäjiä edessä. Ja tuntemattomassa paikassa on vaikea löytää mitään nopeesti. Hei, mitä toi nyt juoksee suoraan tielle sun eteen?! Pian auto jää tienposkeen ja pissat tulee housuun, jos ei apua löydy. Huomaat näläntunteenkin, kun ajelet hitaammin ja joudut kiinnittämään eri lailla huomiota ympäristöön. Alkaa kiukuttaa. Ei auta muu kuin ottaa navigaattori apuun. Yksin et muuten selviä tästä. 

Vihdoin löytyy bensis! Saat sieltä bensaa, mutta se on kylmäasema. Vielä pitää löytää vessa ja evästä. Nyt huomaat, että sulla ei oo rahaa kuin vajaaseen tankilliseen, jos haluat syödäkin jotain. Ei voi mitään. Otat bensaa sen verran, että jää eväsrahaa. Aina vaan jotain tämmöstä. Miksei asiat vois joskus mennä putkeen? No tällä pääsee just ja just sukulaisen luo. Kai se on pyydettävä sieltä apua. Hitto, että alkaa jo väsyttämäänkin. Sä vaan haluisit lepäilemään viltin alle. Pitkä matka takana ja vielä pitää jaksaa vähän. 

Lähdet taas liikenteeseen, mutta et uskalla lähteä motarille. Kun ajaa kovaa vauhtia, ei ehkä huomaa ajoissa liittymää, mistä pääsee kääntymään sukulaisen luo. On niin kova nälkä ja vessahätä eikä silmät meinaa pysyä auki. On jo pimeä. Parempi ajella hitaammin pikkuteitä. Kyllä se talo löytyy kohta. 

Alkaa sataa ja muistat, että tuulilasinpesunestekin oli lopussa. Voi itku. Miks kaikki tuntuu nyt olevan sua vastaan? Et millään jaksais enää ajaa. Navigaattori onneks toimii ja vihdoin näät sukulaisen talon. Vielä kun löytyis vierasparkki. Ei hemmetti, ajoinko just kiveen?? 

Ja hei, kaiken tän aikana muilla tiellä liikkujille ei oo mitään tietoa sun haasteista. 

Vihdoin soitat ovikelloa. Kello on jo tosi paljon, mutta pakko se on nyt mennä hakemaan apua. Kysyt, voitko tulla vessaan ja jos vaikka jotain evästä. Sukulainen toteaa, että hyvä kun uskalsit tulla ja hän auttaa sua mielellään. Hän näkee, että oot ihan puhki. Kerrot matkasta. Sukulainen sanoo: kuule, nyt on semmonen juttu, että sä jäät tänne yöksi ja jatkat matkaa huomenna, kun on valosaa ja oot levännyt. Oot kyllä ite ihan samaa mieltä. Onneksi se sanoi noin. Uni tekis nyt hyvää. Sanot vielä, että säästyipähän vähän rahaa, niin saat sittenkin tankin täyteen aamulla. Mutta se tuulilasineste... Kysyt, olisko sukulaisella lainata vähän. Hän lupasi antaa sen verran rahaa, että saat sen ja matkaevästä hankittua huomenna. Mikä ihana tunne, kun joku auttaa ja saat levähtää!

Aamulla heräät hyvillä mielin. Kiva, kun joku kuunteli sun huolia. Syötte aamiaista ja lopulta pääset jatkamaan matkaa. Sukulainen toivoo, että soitat, kun pääset kotiin tai jos matkalla tulee ongelmia. 

Ei ole enää ihan hirveän pitkä ajomatka. Ja nyt on kivampi ajella, kun on valosaa. Saat lisää bensaa ja tuulilasinestettä. Toivot vaan, ettei enää muuta satu. Päätät kuitenkin ajella jonkin matkaa pikkuteitä. Siinä näkee niin paljon paremmin ympärillään hienoja asioita. On mukava ajella, kun tietää, että voi milloin vain pysähtyä ihastelemaan maisemia ja tehdä pieniä vetreyttäviä kävelylenkkejä, jos jalat puutuu ajamisesta. 

Joskus tulee kuitenkin se liittymä, josta on lähdettävä takaisin motarille. Ja se hetki on nyt. Sinne vaan isolle tielle. Paljon autoja. Kova vauhti. Pitää vaan rohkeesti itseensä luottaen lähteä kiihdytyskaistalta liikenteen sekaan. Motarilla ajaessa ei pidä jäädä jalkoihin, mutta sieltä voi löytää itselleen sopivan kaistan. Kun noudatat liikennesääntöjä ja ajelet rauhassa, pääset kyllä perille. Ei ole pakko olla kaikista nopein. On tärkeempää olla levännyt, ravittu, fiksu ja osata ennakoida. Nyt ei haittaa sadekaan, kun on taas pesunesteet tuulilasin pyyhkijöille. Ja aina voit etsiä levähdyspaikan, jos tuntuu siltä. Oot taas takasin motarilla ja nyt susta tuntuu, että selviät kyllä kotiin. 

Kotona mietit, että miten meni noin niin ku omasta mielestä. No, ei kovin vahvasti. Olis pitäny sitä ja tätä. Mikset pysähtyny siihen huoltsikalle ajoissa? Miten et kattonu säätiedotuksia ennalta? Miksi päästit pesunesteet loppumaan sateella? Mihin oli niin kova kiire, että yritit väkisin pitkää matkaa yhteen putkeen? Miten sä ajoit niin väsyneenä, että kolhit auton kiveen? Ai hitto sekin korjaus maksaa. On se varmaan korjattava. Vai oisko se kuitenkin muutosten aika. Ehkä sun on parasta alkaa katsella uutta autoa. Ehkä ens kerralla muistat tän matkan opetukset. Ehkä. 

Ens kerralla pitkälle ja raskaalle ajomatkalle vois kyllä ottaa mukaan kaverin, jonka kanssa jakaa ajomatka. Se, mitä ehdottomasti kantsii nyt tehdä, on soittaa sille sukulaiselle, jolta sait pahassa tilanteessa apua. Onneksi on keinoja, joiden avulla asiat jotenkin palaa taas raitelleen, kunhan vaan löydät ne ja opit niitä käyttämään. 

Ihan kuka tahansa ei välttämättä ymmärrä tän tarinan symboliikkaa. Jos ei ole kokenut samankaltaisia tilanteita elämässään, kuin minä, voi vaan ihmetellä, että miten tää liittyy alustukseen. Tää oli mun tapa kertoa tarina siitä, kuinka joskus on tehtävä ikäviä ja hankalia, ehkä nololtakin tuntuvia päätöksiä oman hyvinvoinnin vuoksi. Uskallatko myöntää itsellesi, ettei motari oo jokaisella matkalla sulle paras reittivalinta? Maltatko poiketa välillä pikkuteille? Kun on liikaa vauhtia, saattaa olla vaikea jarruttaa. Kun ei näe tarpeeksi lähelle, saattaa satuttaa itsensä. Joskus voi joutua miettimään vaihtoehtoja valtavirran mukana kulkemiselle. Joskus on vaan otettava aikalisä, hidastettava ja pidettävä tauko. 

P.s. Katsele välillä peileihin, tarkkaile merkkivaloja ja etsi selitykset manuaalista :)