Kissanpentujen luovutusikä puhuttaa ja pari muuta harmia

Minäpä kerron teille kissatarinan.

Korostan, että oon ehdottomasti sitä mieltä, että 14 vkoa on erittäin hyvä päätös kissan luovutusiäksi, enkä toivo kenenkään ottavan nuorempia kissanpentuja.

Tän ohessa pidän tärkeänä, että kissojen sterilointi, kastrointi, sirutus ja rekisteröinti hoidetaan asianmukaisesti. Koitetaan välttää niin sanottuja ei-toivottuja pesueita ja karkurit pitää saada takaisin omistajilleen.

Aikoinaan meillä oli Harmi-niminen kissa, joka yhtenä kauheena aamuna pääsi tippumaan ikkunasta. Harmilla oli muistaakseni vasta ensimmäinen kiima. Sterilointi oli jo varattuna. Meillä oli myös 2 muuta kissaa. Toisen kanssa lähdin ulos etsintäreissulle. Tän kissan nimi oli Pälli. Pälli ja Harmi oli kaverustunut.

Pälli maukui ulkona ja kun jatkoin tätä vielä iltapäivällä, lopulta Harmi tuli meidän luokse ja antoi ottaa kiinni. Kuuli varmaan tutun kaverin äänet. Olin todella helpottunut ja onnellinen!

Kävimme lääkärillä tarkastuskäynnillä. Kissa oli ehjä ja terve, vaikka oli tullut 4. kerroksesta alas asfaltille. Kissan kevyt rakenne saattoi olla pelastus. Meidän harmiksi sterilointiaika peruuntui lääkäristä johtuvista syistä. Seuraava aika menee melkein kuukauden päähän.

Korostan, että meillä oli ikkunalukitukset, joilla ne sai tiettyyn pisteeseen asti auki. Rako oli meillä sormenlevyinen. Epäilynä on, että kissa oli jotenkin ronklannut tätä lukitusta ja saanut sen ihmeen kaupalla auki tai sitten lukitus oli muuten pettänyt. Jatkossa tää ikkuna oli aina kiinni.

Muutamia viikkoja myöhemmin aloin kummastella, kun Harmin toinen kylki näytti oudolta. Jotenkin pyöristyneeltä. Olin huomannut jotain outoa jo aiemmin, mutten osannut selittää sitä. Lopulta aloin tutkia asiaa ja epäillä, että Harmi voisi olla tiineenä. Ell soitto ja kuvaus vastas mun epäilyjä.

Näinhän siinä lopulta kävi, että Harmi synnytti 5 tervettä pentua kotona eräänä iltana. Olin koko ajan lähellä, mutta kaikki sujui tosi hienosti.

Hyppään ajassa eteenpäin. Kissat oli jo luovutusikäisiä ja 4 pennulle oli löytynyt kodit. 1 pennun, sen eri näköisen ja viimeisenä, pienimpänä syntyneen halusin pitää itse.

Harmi hoiti koko pesueen todella hyvin. Kissat oppi taitoja, kuten laatikkopissat, ruokailuasiat, leikkitaitoja, yhdessäolemisen taitoja ja tein oman osuuteni myös ja totutin pentuja ihmisen käsittelyyn. 

Kun muut pennut oli lähtenyt, tämä pienin pentu, Alli, oli aika onnellisessa asemassa. Hänellä oli nimittäin 2 emoa. Oli Harmi, biologinen emo ja Pälli, joka toimi ikään kuin bonusemona. Pikkuhiljaa Alli lähentyi Pällin kanssa entistä enemmän ja alkoi jopa hamuta Pällin nisiä, vaikka oli lakannut imemisenkin jo Harmin kanssa. Harmi sai jo elää rauhassa pennultaan omaa elämäänsä ja touhuta muita juttuja.

Nisien imeminen sai jopa maidon tulemaan Pällin nisistä, mitä ell:kin ihmetteli. Meidän oli kuitenkin rajattava tätä hommaa, koska Pällin iho alkoi ärtyä. Pälli ei ikinä kieltänyt Allilta nisiään. Saimme imettämisen loppumaan ajan saatossa, mutta loppuelämänsä Pälli ja Alli oli erottamaton pari.

Näinkin voi käydä, vaikka kissanpentu olisi ollut emon kanssa ja saanut hyvää hoivaa ihan luovutusikään saakka ja myöhempäänkin.

Harmin kohtalo oli vähän kurjempi, kun Pälli alkoikin käyttäytyä arvaamattomasti Harmia kohtaan. Totesimme, että Harmilla on paljon parempi elämä mun vanhempien luona ja näin kävikin. Sielä Harmi sai viettää ihanaa elämää ja viihtyi hyvin.

Aikanaan Pälli kuoli n. 13-vuotiaana ja Alli jäi vähän yksinäiseksi, vaikka meillä oli toinenkin kissa Pepi. Nämä kaksi eivät koskaan oikein löytäneet toisiaan. Alli oli sitten seuraavaksi "mammantyttö" ja kiintyi muhun niin, että kulki perässä, nukkui tyynyn vieressä ja tassutti ja imikin aina vilttejä, jotka oli mun jalkojen päällä. Meistä tuli erottamattomat. Alli oli arka vieraita kohtaan, mutta luotti aina kotiväkeen. 

Alli kuoli mahasta löytyneen valtavan kasvaimen aiheuttamiin ongelmiin muutama vuosi sitten. Ikävä on aina ja Allilla on erityinen paikka mun sydämessä.

Harmi tuli meille aivan liian pienenä, koska oli lopettamisuhan alla. Taustoista en tiennyt yhtään mitään. Meillä oli ennestään jo Pepi ja Pälli, jotka otti Harmin vastaan aluksi ihmetellen, epäröiden ja  lopulta hyväksyen.

Harmista tuli maailman kiltein kissa. Harmi sai nimensä mun äidiltä ihan vaan värinsä vuoksi. Arvaattekin värin ehkä tästä... Myöhemmin kyllä vähän huvittikin, koska todellakin pientä harmia ja sydämentykytyksiä meille ikkunatempullaan aiheutti. Siitä seurasi 5 pikkuharmia, joista Allin  siskot Pulmu ja Mökö elelee  ihanassa kodissaan mun serkun perheen kanssa edelleen 🥰

          Kuvassa Harmi ja Alli