Pois mukavuusalueelta

Tänä keväänä olen vasta kahdesti tehnyt lyhyen pyörälenkin, vapaa-ajalla siis. Kun ottaa pyörän vapaapäivänä ajoon, sen voi tehdä milloin vain parhaiten itselle sopii ja silloin pyöräilykin tuntuu kevyeltä. Keväiset ilmat houkuttelee ottamaan pyörän käyttöön myös arkena. Ihanneminäni kohottaa kuntoaan ja huolehtii terveydestään ajamalla työmatkat pyörällä - ihan niin kuin ennen vanhaan, silloin nuorena ja reippaana. Työmatkapyöräilyssä inhottavaa on aikataulu ja tuntuu kurjalta mennä puuskuttaen hikisenä töihin. Mukaan on pakattava eväiden lisäksi vaihtovaatetta. Reppukin siis painaa paljon. Aikaa on varattava enemmän, jotta ennen työvuoron alkua ehtii rauhassa siistiytyä ja tasata hengitystä. Onhan niitä selityksiä, joilla itselleen tekee selväksi, että ei kannata. Kyllä se liikkuminen bussilla on kuitenkin aika helppoa, vaikka matka onkin kohtuu lyhyt. Eilen olin järkkymätön ja päätin, että tänään jaksan polkea pyörällä töihin. Jaksoin!

Se oli vain pieni esimerkki arjen mukavuusalueen muutoksesta. Olen pohjimmiltani hyvin mukavuudenhaluinen ja rakastan rutiineja, tuttuutta ja turvallisuutta. Tänään päätin, että peloista huolimatta haluan nähdä, mitä elämä tuo eteeni, joten ilmottauduin resurssipooliin. Uuteen tilanteeseen on aina vähän pelottava mennä. Etenkin jos on yhtään epävarma osaamisestaan. Muutokset herättää pelkoa, jännitystä, stressiä ja epävarmuuden tunnetta. Toisaalta oudot tilanteet nostaa pintaan myös kiinnostusta, odotuksia, uteliaisuutta ja ehkä myös pientä innostusta.

Suomen ollessa poikkeutilassa työn määrä päiväkodissakin on muuttunut aika paljon. Lapsia on hoidossa alueittain vaihtelevasti, meillä tosi vähän. Samalla kasvattajien määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt. Olen kiitollinen siitä, että me ollaan toistaiseksi pysytty terveinä - kiitos pienen talon ja pysyvän henkilökunnan. Tietenkin töitä on tehtävänä, mutta eri tavoin kuin normaalitilanteessa. On ollut parasta, ettei meitä ole siirrelty muihin tiloihin, mutta tilanne ei kuitenkaan tule jatkumaan näin ikuisuuksia. Joku päivä edessä voi olla siirto toiseen päiväkotiin tai jopa lomautus.

Mikä siis on resurssipooli ja mitä siihen ilmottautuminen tarkoittaa? Espoo on rakentanut henkilöstölle resurssipoolin, joka keskittyy siirtämään työvoimaa sinne, missä sitä tarvitaan ehkä vähän enemmän. Ilmottautuminen perustui vielä hetki sitten suositukseen, mutta sanamuotoa on muokattu velvoittavaksi. Ilmottautuminen ei kuitenkaan vielä riitä. Vaihtoehto tarjotusta tehtävästä kieltäytymiselle on käytännössä palkattomuus. Se ei todellakaan houkuttele. Aion siis tehdä osani ja ottaa haasteen vastaan. Joku päivä saan tiedon tulevasta väliaikaisesta työpaikastani, jonne menen tekemään parhaani.

Resurssipooli aiheena on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä lentelee ilmassa. Kun resurssipooliin ilmottautuu, ei voi yhtään tietää, mistä itsensä kohta löytää. On mukavaa työskennellä tuttujen työkavereiden kanssa tutussa ympäristössä. On helpottavaa, kun aamulla töihin mennessä tietää tehtävänsä ja mitä sinulta odotetaan. Rooli omalla työpaikalla on hyvin selkeä. Toisin käy, kun tulee se päivä, jolloin olen pois omalta mukavuusalueeltani, pois omasta työstäni. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Niin tämäkin poikkeusaika vielä päättyy ja paluu tuttujen kuvioiden pariin saa vuoronsa. Ehkä silloin näen oman ja muidenkin työn uusin silmin. Nyt kuitenkin elän päivä kerrallaan, yritän pysyä terveenä ja teen omaa työtäni, kunnes tulee kutsu siirtyä toisaalle. Palataan aiheeseen uusin ajatuksin, kun tilanne on päällä.

Joko sinä olet siirtynyt omasta työstäsi muihin tehtäviin? Miten se sujuu?

Tsemppiä ja voimia ihan kaikille koronaa vastaan taisteleville. Vielä koittaa se tavallisen tylsä arki.