Viikonloppuvärssy

Ei ole turhaan ajateltu, että kiire tappaa luovuuden. Kummasti se oleminen, tylsyys ja rauhoittuminen alkaa tehdä tehtäväänsä. Mielikuvitus on nimittäin alkanut tuottaa uusia ideoita. Onkin aika hauskaa keksiä esimerkiksi näitä runoja, loruja, värssyjä jne. Kokeile säkin! Olis kiva kuulla teidän tekeleitä. Aiheita varmasti löytyy, muitakin kuin korona 🙂

Toiset huoletta matkoillansa käy,
mä oman pihan käyttöä vaalin.
Ei täällä koronaa näy,
nyt on aika ottaa neuvosta vaarin.
Jos ei oo ihan pakko mihinkään lähtee,
ni älä epäröi yhtään relata.
Pysähdy, istu elämää kuuntelee,
ei kannata elämällä pelata.


Kommentit

  1. Anonyymi18. heinäkuuta 2020 klo 1.12

    Pilvet siirtyvät taivaalla, katsoin tai en. Koivut supisevat ainaisia valheitaan; Suhisevat siitä, että kesä jatkuisi ikuisesti. Annan auringon kastella paitani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikään ei muutu jos mitään ei itse muuta

Kuva
Mä kipuilin omien tarpeiden kanssa jo monta kuukautta ennen päätöstä. Päätöksen tekeminen oli lopulta yksi isoimmista kipuilun syistä. Mun oli pakko kohdata se tosiasia, ettei kukaan tee päätöksiä mun puolesta. Se olisi ollut tosi helppo vaihtoehto ja sitten olisi vain tyydyttävä siihen, mitä joku muu mun elämän suunnasta päättää. Mutta olisko se vieny mua eteenpäin? Mä en usko, koska mä olisin silloin vain väistäny oman vastuuni. Sanonta "Mikään ei muutu jos mikään ei muutu" pyöri mun päässä. Se tuntui puhuttelevan mua koko ajan. Ja samaan aikaan mä mietin, että sanonnan ajatuksessa on jotain pielessä. Ei se kuitenkaan ole se ajatus, minkä kautta mä löydän vastauksia ja tukea mun omaan tuskailuun. Mä pyörittelin myös usein ajatusta siitä, että "muutosten tuulet puhaltaa" mun elämässä. Mutta tässäkin ajatuksessa on yksi oleellinen virhe. Mä ajattelin koko kevään, että asioiden pitää muuttua, jos mä aion jatkossakin olla työkykyinen. Mitä jos mä vaan nyt odottaisin,
Lue lisää

Sanataiteilua talviretkeltä

Kuva
Retkiliivit päälle.  Lämmin kaakao reppuun.  Kohta ylös metsäpolkua taapertamassa. Tuoreen lumen rapsahtelua.  Suloisen pikkuista hiutalointia. Kuuluu ääntä kaikenmoista.  Yhteen kerääntyen ohjeita käydään.  Jutustelua.  Tärkeitä suunnitelmia.  Roolien pohdintaa.  Rentoutta ilmassa.  Iloisesti metsämajaan suuntaa pienet.  On lumigepardit ja piiloleikit. Leikkinuotio ja oksista hämähäkinseitti.  Kohta kaakaokello soi.  Herkutellaanpa hetki yhdessä.  Keksinmuruset lumihangella. Suklaaviikset pikkuisten iloisilla kasvoilla.  Vielä on aikaa.  Ei mihinkään kiirettä.  Aurinko hellii.  Metsän taika auttaa.  Miten maagisia leikkejä!  Pikkuiset ei saa tarpeekseen.  Tulee tuhat ideaa.  Metsän omat lelut. Ei vois olla parempaa. 
Lue lisää

Miks ihmeessä mä vieläkin oon varhaiskasvatuksen lastenhoitaja?

Kuva
Tänä aamuna poljin terapiaan poikkeuksellisen haastavien tunteiden vallassa. En kuitenkaan ollut kiukkunen ja ärsyyntynyt terapiaan liittyvistä syistä. Kaikki viimeisen 2 työviikon aikaiset tunteet velloi kropassa ja mielen perukoilla. En ollut vihanen kenellekään, mutta olin silti täynnä vihaa ja suuttumusta. Mä oon ollut todella väsynyt. Sekä fyysinen että psyykkinen palautuminen raskaista työpäivistä on ollut puutteellista.  Terapiasessio tuntui lyhyesti sanottuna tiukalta tilanteelta ja mä kuvailinkin mun tuntemuksia terapeutille. Sieltä poistuessani mä kävin melko kovilla kierroksilla. Tunsin sen joka kohdassa ympäri mun kroppaa. Kotiin päin pyöräillessä mieli työsti terapiasessiota ja pikkuhiljaa sisäinen tunnelma kääntyi helpottuneemmaksi ja mukavammaksi. Tuli sellanen "oikeestaan..."-fiilis. Kotipihan kohdalla mä olin ajatuksissani jo uppoutuneena työn tuomiin antoisiin ja nautinnollisiin puoliin. Niitä mun työssä riittää hirveen paljon. Ne on pieniä suuria hetkiä. Pe
Lue lisää