Olipa kerran yks sisko ja on edelleen
Mä en tiedä, paljonko kello oli silloin, kun lähtö äidin kohdusta tuli, mutta sen mä tiedän, että sä synnyit syksyllä 1983. Pitiköhän sun syntyä jopa aikasemmin, en nyt oo ihan satavarma. Mun onneksi kuitenkin sain just sut pikkusiskoksi! Mä oon oppinut ehkä paljon enemmän sulta elämän varrella kuin sä multa. Tai ainakin parempia asioita. Sä oot ehkä nähny mun toilailut, kun mä oon vanhempi ja oot ymmärtäny asioita nuorempana sen takia. Pienestä pitäen mä oon ollut tuskastumiseen asti itepäinen, jäärä ja ehkä jopa piiloaggressiivinen pilkunviilaaja asiassa kuin asiassa. Vaikka me molemmat ollaan aina oltu peruskilttejä, mä väitän, että sä oot ollut meistä se helpompi sisko. Sä oot ollut lapsesta saakka sovitteleva, hirmu huolehtivainen, viaton, ymmärtäväinen, joustava, auttavainen ja vähän semmonen vapaasieluinen älykkö. Sulla on myös tahdonvoimaa, sisukkuutta, uteliaisuutta, sisäistä viisautta ja pitkä pinna. Mun on pakko myöntää, että mä en oo aina ollut ihana isosisko. Sä oot sil