Henkilökohtaisesti

  Mä yritän edelleen toipua 2 vuoden takaisesta romahduksesta ja se on sujunut kohtuu hyvin kuntoutuspsykoterapian ja lyhennetyn työajan tuella. Mä oon tehnyt 11kk 50% työaikaa. Joulukuussa työaika nostettiin 80%:iin. No siitäkin mä olin 1 kokonaisen viikon kipeänä kotona ja nyt tämän viikon lomalla. Töissäkin oli melko rauhallinen viimenen viikko.  Mutta mitä tää nyt on?  Mun viikon loma alkoi perjantaina. Samana iltana en saanutkaan unta, vaikka olin tosi poikki. Lopulta mä valvoin sängyssä vielä aamulla 5.30! Nyt mun rytmi on sit aivan sekasin ja 6 yötä on menny täysin pieleen, kun mä en vaan nukahda, vaikka oon sairaan väsyny. Mä oon kattellu kelloa lähes joka yö vielä 3-3.30 välillä. Sit en oo enää uskaltanu. En siis tiedä millon mä oon nukahtanut.  Heräämiset on yhtä tuskaa ja sängystä nousemiseen menee pitkään. Mulle on vapailla  normaalia herätä ihan kohtuuvirkeenä ilman kelloa 7-8 aikaan. Nyt on todellisia vaikeuksia vielä 10 aikaankin. Mulle ei oo tämmöstä tapahtunu varmaan

 Joskus tulee eteen niitä päiviä, kun vaan vois heittää hanskat tiskiin ja vaipua johonkin horrokseen. Tänään se päivä osui mulle.  Pitkästä aikaa mulle tuli pelko siitä, että mä tipun takasin uupumuksen kuiluun. Mä menin töissä välillä niin lukkoon, että mä unohdin hetkittäin, mitä keinoja mä oon jo tässä parin vuoden kuntoutumisen aikana opetellut. Mä oon tehny hiton pitkän matkaa töitä, että oon noussu pohjalta ja kuntoutuminen jatkuu edelleen. Pelkästään se vie voimia. Se on jatkuvaa mielensisäistä työtä, vaikka samalla pitää keskittyä siihen hetkeen, missä on ja mitä on tekemässä.  Tänään mä huomasin kuormittumisen nousevan todella korkeelle. Se oli hyvä muistutus itellekin, että tää tie on pitkä ja tiputuksia tulee edelleen, ehkä ei niin herkästi kuin ennen mutta kun se tulee, se voi silti iskeä voimalla.  Mä tein 11 kk 50% työaikaa. Työajan nosto 80 prosenttiin tuli viikko sitten voimaan. Mä oon huomannu sen vaikutuksen heti. Oon ollu poikkeuksellisen väsynyt ja fiilis on koko a