Henkilökohtaisesti

Tänä aamuna poljin terapiaan poikkeuksellisen haastavien tunteiden vallassa. En kuitenkaan ollut kiukkunen ja ärsyyntynyt terapiaan liittyvistä syistä. Kaikki viimeisen 2 työviikon aikaiset tunteet velloi kropassa ja mielen perukoilla. En ollut vihanen kenellekään, mutta olin silti täynnä vihaa ja suuttumusta. Mä oon ollut todella väsynyt. Sekä fyysinen että psyykkinen palautuminen raskaista työpäivistä on ollut puutteellista.  Terapiasessio tuntui lyhyesti sanottuna tiukalta tilanteelta ja mä kuvailinkin mun tuntemuksia terapeutille. Sieltä poistuessani mä kävin melko kovilla kierroksilla. Tunsin sen joka kohdassa ympäri mun kroppaa. Kotiin päin pyöräillessä mieli työsti terapiasessiota ja pikkuhiljaa sisäinen tunnelma kääntyi helpottuneemmaksi ja mukavammaksi. Tuli sellanen "oikeestaan..."-fiilis. Kotipihan kohdalla mä olin ajatuksissani jo uppoutuneena työn tuomiin antoisiin ja nautinnollisiin puoliin. Niitä mun työssä riittää hirveen paljon. Ne on pieniä suuria hetkiä. Pe

Minäpä kerron teille kissatarinan. Korostan, että oon ehdottomasti sitä mieltä, että 14 vkoa on erittäin hyvä päätös kissan luovutusiäksi, enkä toivo kenenkään ottavan nuorempia kissanpentuja. Tän ohessa pidän tärkeänä, että kissojen sterilointi, kastrointi, sirutus ja rekisteröinti hoidetaan asianmukaisesti. Koitetaan välttää niin sanottuja ei-toivottuja pesueita ja karkurit pitää saada takaisin omistajilleen. Aikoinaan meillä oli Harmi-niminen kissa, joka yhtenä kauheena aamuna pääsi tippumaan ikkunasta. Harmilla oli muistaakseni vasta ensimmäinen kiima. Sterilointi oli jo varattuna. Meillä oli myös 2 muuta kissaa. Toisen kanssa lähdin ulos etsintäreissulle. Tän kissan nimi oli Pälli. Pälli ja Harmi oli kaverustunut. Pälli maukui ulkona ja kun jatkoin tätä vielä iltapäivällä, lopulta Harmi tuli meidän luokse ja antoi ottaa kiinni. Kuuli varmaan tutun kaverin äänet. Olin todella helpottunut ja onnellinen! Kävimme lääkärillä tarkastuskäynnillä. Kissa oli ehjä ja terve, vaikka oli tu