Henkilökohtaisesti

Mun mielessä on idyllinen kuva, jossa mä istun hyvissä ulkoiluvarusteissa terassilla kuuman kaakaon kanssa. Tässä me kuitenkin katellaan ulos ikkunasta syvissä mietteissä, ehkä haaveillen, toivoen, ihastellen ja vähän myös helpottuneina siitä, että me ollaan sisällä. Joinakin päivinä ei vaan meinaa jaksaa sängystä ylös. Joinain päivinä ei voi edes ajatella lähtevänsä liikkeelle, kotiovesta ulos. Tulee vaan vilkuiltua monet kerrat ikkunasta pihalle. Siinä huomaa, että ajatuksissa pyörii velvollisuus olla osa yhteiskuntaa ikkunan ulkopuolella. Pitäiskö kuitenkin? Samaan aikaan ajatuksiin livahtaa sanat, mitkä on kuullut monesta suunnasta: ole armollinen itsellesi! Mieli joutuu helposti kamppailevaan tilaan - mennäkö vai eikö mennä. Kumpi on mua ajatellen sitä armollisuutta? Vastustajaminä luettelee syitä, miksi ei: sielä on kylmä, ei oo pakko mennä mihkään, sä olit eilen niin aktiivinen, että nyt vaan lepäät, mihin sä ees menisit, sun pitää eka kuitenki syödä ja pukea, jos sä tänäänkin o

Tänään täytän 40. Korona-aika. Is ot pippalot jäi suunnittelematta ja pitämättä. Mutta se on nyt tätä päivää. Pääsin kyllä helpommalla ite, kun jäi kauhee sumplaaminen ja säätäminen. Töihin olin päättänyt viedä pientä herkkua ja sisko olisi tulossa pihavisiitille. Siinäpä ne synttärisuunnitelmat.  Ihanasti mua on tänään muistettu puheluin, postin ja viestien kautta. Ajoin töistä pyörällä kotiin, sain tehtyä työeväät ja imuroin pikasesti. Lähdin vielä hakemaan maalipakettia askarteluliikkeestä. Piti mennä hetki, mutta matka venähti. Sen kerran kun oon myöhässä, niin mua odotettiin porukalla. En tietenkään tiennyt ihan kaikkea. Vihdoin kotona... Oon ihan hämmennyksissä, kuinka kekseliäs sisko mulla onkaan. Taas kerran. Pihalla mua odotti rakas avomies ja sisko perheineen sekä etäyhteyden päässä ihania läheisiä. Pihapöydällä oli kukkia ja herkkuja. Menin melkeen sanattomaks kun tajusin, mitä sisko oli puuhastellu mun ystävien kanssa salaa. Ihan mahtavaa, että siinä oli kaikki tärk