Pyhäinpäivä

Tänä päivänä on tapana erityisesti muistaa edesmenneitä ystäviä ja sukulaisia esimerkiksi viemällä haudalle kukkia ja kynttilöitä sekä sytyttämällä kynttilöitä myös kotona. Päivän historia on hyvin hengellinen ja uskonnollinen. Aikanaan päivän tarkoituksena oli muistaa pyhimyksiä ja uskovia vainajia. Päivän nimikin on muuttunut usein, mutta tänä päivänä maailman ja uskontojen tilanne on melko paljon toisenlainen. Ihmiset ajattelevat asioista moniulotteisemmin.

Minäkin sytytin tänään kynttilän kuolleille läheisilleni. Olen menettänyt elämässäni jo monta ihmistä kuolemalle, monet heistä aivan liian varhain joko onnettomuuden, itsemurhan tai sairauden myötä. Silloin kun menettää avopuolison, äidin, isän, isovanhemman tai jonkun muun läheisen, voimakas, ennestään tunnistamaton viha nostaa päätään. Sitä miettii vain, kuinka tätä maailmaa oikein pyöritetään ja mikä oikeus kuolemalla on viedä minulle rakas ihminen pois viereltäni, miltä kuolema tuntui ja mitä hän ajatteli viimeisinä hetkinään. Miksi meille kävi näin? Vaikeimmat kysymykset on osoitettu itselleni: Miksi en tehnyt jotain toisin ja mikä oli se pieni juttu, joka olisi voinut ohjata tilanteen uudelle kurssille.

Näistä kokemuksista kirjoitan joku päivä tarkemmin. Tänään kuitenkin ihailen täysikuuta ja muistan rakkaimpiani kynttilän lämmössä. Nämä ihmiset pysyvät ajatuksissani ja sydämessäni sekä näkyvät aina jollain tapaa olemuksessani ja käyttäytymisessäni, koska he ovat jättäneet minuun pysyvän jäljen läsnäolostaan.

Lämmintä pyhäinpäivää 2017!