Inspiroiva harrastus löytyi taiteen muodossa
Mitä ihmiselle tapahtuu, kun saa toteuttaa omia intohimojaan? Millanen olo siitä tulee, kun löytyy inspiroiva harrastus? Onko sulla joku niin innostava ajatus, että et voi olla toteuttamatta sitä? Vai piilotteletko halujasi ja elät sitku-elämää?
Mulla on uusi ihana, luova harrastus. Löysin akryylimaalit. Suvussa ja perheessä on aina ollut käsityöläisiä, piirtämistaitoisia ja luovia ihmisiä. Jo lapsena mä olen piirrellyt ja käyttänyt vesivärejä paljon. Maalasin mallista, suunnittelin asuntoja paperille ja piirsin niihin sisustuksen, rakastin ulottuvuuksien hahmottelua ja väkersin tuntikausia yksityiskohtasia piirustuksia. Askartelin aina itse kortteja perheelle synttäreinä. Taiteilin jonkin verran vielä kouluikäisenä. Koulussa tykkäsin tosi paljon kuvistunneista, vaikka jännitinkin aina onnistumista muiden nähden. Muistan vuoranneeni yhden seinän mun piirustuksilla. Sitten se pikkuhiljaa jäi. Ajatuksen tasolla taideharrastelu on aina säilynyt sydämessä.
Siskontyttö on taitava löytämään kiinnostavia videopätkiä YouTubesta. Joskus hän näytti mulle jotain temppuvideoita ja pari kertaa myös jotain taidekikkailuja. Mietin, että miten noita voi jaksaa katella tai miks käyttää aikaa niihin. Joku taideväläys oli kuitenkin jääny munkin aivojen syövereihin. Meni vielä aikaa, kunnes kiinnostuin enemmän selaamaan maalauspätkiä. Ensin katoin niitä pari. Yhtäkkiä huomasin kattelevani niitä melkein joka päivä. Samalla sisäinen palo kasvoi ja kasvoi. Aloin inspiroitua toden teolla. Tuli se yksi vaikuttava video-opastus ja olin jo kaivamassa kaapista maaleja. Siitä se lähti. Nyt mulla on kasa välineitä, maaleja, papereita, canvaksia ja pää täynnä intoa ja ideoita.
Mun ensimmäiset työt on ollut lähinnä kokeiluja. Otin testiin akryylimaalit, erilaisia siveltimiä, topsipuikkoja, leivinpaperia, folioa, lusikoita, tikkuja, hammasharjan, pullonkorkkeja, naruja ja ihan mitä vaan sain käteeni. Sekottelin maaleja, kokeilin maalausjälkiä, töpsöttelin, häivytin ja katoin YouTube-tutoriaaleja.
Tutoriaalit vie mennessään. Saan niistä inspiraation ja haen ideoita myös luonnosta, kuvista, värien tutkimisesta, valoista ja varjoista. Joskus myös jonkun läheisen ajatteleminen tuo idean mieleen. Paras aika maalaamiseen on selkeästi vapaapäivien aamu. Silloin on levännyt ja kevyt olo. Joskus työn tekemiseen kuluu 10 minuuttia, toisia oon hionut muutaman päivän. Harjottelu, kokeileminen ja ajatus maalauksesta harrastuksena antaa luvan pitää rimaa matalalla. En ole vielä huomannut olevani turhan kriittinen. Kaikki on vain ihanaa. Ehkä tää on alkuhuumaa, mutta toivon että tää flow kestää.
Haluan päästä joskus vielä akryylimaalauskurssille. Näin korona-aikaan kaikki sellanen on poissuljettu. Tai niin luulin, kunnes törmäsin netissä todella kiinnostavaan tapahtumaan, jonka järjestää ihanan ispiroiva Riika Nick https://m.facebook.com/events/219424395820803. Katselin ekan osion ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Toista pätkää ootellessa. Aion osallistua myös jatkokurssille. Otan vastaan kaiken sen tiedon, mitä vain löydän. Taiteen imu on valtava.
Nyt oon siis päässyt toteuttamaan itseäni luovalla tavalla, uudestaan. On niin paljon opeteltavaa, mutta pääasia on, että se on itsestä kivaa ja sytyttävää. Mä oikein odotan vapaa-aamuja, kun voin taas kaivaa maalit esiin ja antaa värien viedä. Mä oon liittynyt Facebookissakin pariin akryyliharrastajien ryhmään. Sieltä löytyy ideoita, saa vinkkejä ja myös palautetta, kun vaan uskaltaa laittaa sinne oman työn näytille. Liitän tähänkin tekstiin pari teosta, koska olen palautteen ansiosta vähän rohkaistunut itsekin.
Jos sulla nyt on joku salainen haave tai ollut kauan halu aloittaa uusi harrastus, tee jotain. Sulla se voi olla urheilulaji, ruoanlaittaminen, piirtäminen, valokuvaus, vapaaehtoistyö, kutominen, kaktusten kasvattaminen, pitsinnypläys, kieliopinnot. Mulla se on käsillä tekeminen ja maalaaminen. Mun äiti sanoi, ettei saa tukahduttaa kynttilää, jonka on saanut palamaan ja jotain muutakin siihen suuntaan. Sanon sen nyt myös sulle, joka luet tätä. Inspiroidu, heittäydy, anna lupa kokeilla, älä kritisoi itseäs turhaan ja nauti siitä, mitä teet. Ihan sama, mitä muut sanoo. Toteuta itseäsi!
Minä 💘 taide
Mulla on uusi ihana, luova harrastus. Löysin akryylimaalit. Suvussa ja perheessä on aina ollut käsityöläisiä, piirtämistaitoisia ja luovia ihmisiä. Jo lapsena mä olen piirrellyt ja käyttänyt vesivärejä paljon. Maalasin mallista, suunnittelin asuntoja paperille ja piirsin niihin sisustuksen, rakastin ulottuvuuksien hahmottelua ja väkersin tuntikausia yksityiskohtasia piirustuksia. Askartelin aina itse kortteja perheelle synttäreinä. Taiteilin jonkin verran vielä kouluikäisenä. Koulussa tykkäsin tosi paljon kuvistunneista, vaikka jännitinkin aina onnistumista muiden nähden. Muistan vuoranneeni yhden seinän mun piirustuksilla. Sitten se pikkuhiljaa jäi. Ajatuksen tasolla taideharrastelu on aina säilynyt sydämessä.
Siskontyttö on taitava löytämään kiinnostavia videopätkiä YouTubesta. Joskus hän näytti mulle jotain temppuvideoita ja pari kertaa myös jotain taidekikkailuja. Mietin, että miten noita voi jaksaa katella tai miks käyttää aikaa niihin. Joku taideväläys oli kuitenkin jääny munkin aivojen syövereihin. Meni vielä aikaa, kunnes kiinnostuin enemmän selaamaan maalauspätkiä. Ensin katoin niitä pari. Yhtäkkiä huomasin kattelevani niitä melkein joka päivä. Samalla sisäinen palo kasvoi ja kasvoi. Aloin inspiroitua toden teolla. Tuli se yksi vaikuttava video-opastus ja olin jo kaivamassa kaapista maaleja. Siitä se lähti. Nyt mulla on kasa välineitä, maaleja, papereita, canvaksia ja pää täynnä intoa ja ideoita.
Mun ensimmäiset työt on ollut lähinnä kokeiluja. Otin testiin akryylimaalit, erilaisia siveltimiä, topsipuikkoja, leivinpaperia, folioa, lusikoita, tikkuja, hammasharjan, pullonkorkkeja, naruja ja ihan mitä vaan sain käteeni. Sekottelin maaleja, kokeilin maalausjälkiä, töpsöttelin, häivytin ja katoin YouTube-tutoriaaleja.
Tutoriaalit vie mennessään. Saan niistä inspiraation ja haen ideoita myös luonnosta, kuvista, värien tutkimisesta, valoista ja varjoista. Joskus myös jonkun läheisen ajatteleminen tuo idean mieleen. Paras aika maalaamiseen on selkeästi vapaapäivien aamu. Silloin on levännyt ja kevyt olo. Joskus työn tekemiseen kuluu 10 minuuttia, toisia oon hionut muutaman päivän. Harjottelu, kokeileminen ja ajatus maalauksesta harrastuksena antaa luvan pitää rimaa matalalla. En ole vielä huomannut olevani turhan kriittinen. Kaikki on vain ihanaa. Ehkä tää on alkuhuumaa, mutta toivon että tää flow kestää.
Haluan päästä joskus vielä akryylimaalauskurssille. Näin korona-aikaan kaikki sellanen on poissuljettu. Tai niin luulin, kunnes törmäsin netissä todella kiinnostavaan tapahtumaan, jonka järjestää ihanan ispiroiva Riika Nick https://m.facebook.com/events/219424395820803. Katselin ekan osion ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Toista pätkää ootellessa. Aion osallistua myös jatkokurssille. Otan vastaan kaiken sen tiedon, mitä vain löydän. Taiteen imu on valtava.
Nyt oon siis päässyt toteuttamaan itseäni luovalla tavalla, uudestaan. On niin paljon opeteltavaa, mutta pääasia on, että se on itsestä kivaa ja sytyttävää. Mä oikein odotan vapaa-aamuja, kun voin taas kaivaa maalit esiin ja antaa värien viedä. Mä oon liittynyt Facebookissakin pariin akryyliharrastajien ryhmään. Sieltä löytyy ideoita, saa vinkkejä ja myös palautetta, kun vaan uskaltaa laittaa sinne oman työn näytille. Liitän tähänkin tekstiin pari teosta, koska olen palautteen ansiosta vähän rohkaistunut itsekin.
Jos sulla nyt on joku salainen haave tai ollut kauan halu aloittaa uusi harrastus, tee jotain. Sulla se voi olla urheilulaji, ruoanlaittaminen, piirtäminen, valokuvaus, vapaaehtoistyö, kutominen, kaktusten kasvattaminen, pitsinnypläys, kieliopinnot. Mulla se on käsillä tekeminen ja maalaaminen. Mun äiti sanoi, ettei saa tukahduttaa kynttilää, jonka on saanut palamaan ja jotain muutakin siihen suuntaan. Sanon sen nyt myös sulle, joka luet tätä. Inspiroidu, heittäydy, anna lupa kokeilla, älä kritisoi itseäs turhaan ja nauti siitä, mitä teet. Ihan sama, mitä muut sanoo. Toteuta itseäsi!
Minä 💘 taide
Kommentit
Lähetä kommentti