Työelämänkiemuroita - mitä tänään ajattelin?

Tänään aloin mielessäni vertaamaan omaa työtä muihin ammattiryhmiin. Löysin yhtäläisyyksiä ja eroja. Puran nyt tätä ajatuksenjuoksua blogiin. Halusin myös vähän leikitellä ajatuksella, että arvostetun teollisuusalan työpaikalla tehtäisi isoja heikennyksiä. Mitä sitten tapahtuisi? Haluan nyt laskea tämän vyyhdin vapauteen, jotta aivoille jää tilaa muille ajatuksille.

Voidaan vaikka ensin miettiä valvonta- ja huoltotöitä jossain teollisuuslaitoksessa. 

Mietitään hetki vaikka kemianlaitoksia. Ok, kaukaa haettu, mutta mietitään silti. Ja sä voit tietenkin miettiä tän jostain toisesta ammattiryhmästä. 

Tämä esimerkki on mun ymmärryksen mukaisesti kirjattu, melko pelkistetty teksti. En tietenkään tiedä tällaisen työpaikan kaikkia pilkkuja ja pisteitä. Enkä yritä väittää, etteikö myös näissä laitoksissa olisi henkilöstöpulaa. Monessa näistä työtehtävissä vaaditaan todella erityistä osaamista, jolloin myös rekrytointi voi olla vaikeaa. Toisin kuin meillä, voitontavoittelu saattaa olla ongelma, jonka työnantaja kaataa työntekijöiden niskaan. Meidän työssä ongelmia aiheuttaa enemmän säästösyyt.  Kuitenkin totean, että lapsia ja monitoreja on yhtä tärkeää valvoa yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Työntekijöiden määrä pitäisi olla molemmissa joka hetki vaatimusten mukainen. 

Eli siis...

Työntekijät valvovat lukuisista monitoreista tiettyjä lukemia, mittareita, kaavioita, raportteja jne 24h. Jokaisella on oma työpiste ja omat tehtävät. Kenttätyöntekijät  hoitavat mahdolliset huollot ja korjaukset paikan päällä ohjaamosta tulleiden tietojen varassa. 

Työturvallisuuden nimissä kaikilla on oltava työvaatteet ja suojavarusteet. Tarvitaan jatkuvaa valvontaa, ohjeistusta, koulutettua väkeä. Työnjohto on paikalla. Työntekijöillä on tarvittavat välineet, soveltuvat laitteet ja erityisosaamista. Työ vaatii sujuvaa vuorovaikutusta, hyvän työtuolin ja tietenkin ruokatauot. 

Osaamista päivitetään suunnitellusti simulaatioilla ja koulutuspäivillä, jotka on irrotettu varsinaisesta työajasta. Ei siis tarvitse olla samaan aikaan valvomossa ja simulaattorissa, vaan valvontaa ja myös kenttätöitä hoitaa aina joku muu. Nämä on työnantajan puolelta suunniteltuja ja järjestettyjä päiviä. 

Paikalla on oltava joka hetki oikea määrä työntekijöitä. Heidän on pysyttävä ajantasalla tapahtumista, jotta tehdas pyörii sekä minimoidaan riskit räjähdysten, vuotojen ja tapaturmien varalta. Jos kuitenkin sattuu jotain, on riittävä henkilöstö hälyttämään apua, valvomaan korjauksia, seuraamaan tuloksia ja hoitamaan työnjohdolliset asiat. Työvuorot on suunniteltu siten, että väkeä on tasaisesti ympäri vuorokauden. Vuoroja tehdään esim. 12h kerrallaan. Mitään työvuoroja ei pidennellä tai lyhennellä, vaan jokainen tekee sen vuoron, mikä listassa lukee. Puuttuviin vuoroihin kysellään halukkaita tekemään ylitöitä, mutta se ei muuta koko laitoksen työvuoroja tietenkään. 

Mitä jos työnjohto ja siis lähiesimies otetaankin kokonaan pois vaikka 4 päiväksi joka viikko. 

Mitä jos jokaiselle kenttätyöntekijälle lisättäisiin yhtäkkiä vaikka samankokoinen huoltoalue päälle mutta työtunnit on samat? He joutuvat kulkemaan päivittäin kentällä kilometrejä ja  tekemään vaativaa työtä myös  korkealla, säällä kuin säällä. Kentän ja valvonnan välillä on oltava toimiva yhteys.

Vastaavasti monitoreja valvovalle lisätään sanotaan vaikka jo valvottaviin 20 monitoriin ja mittariin toiset 20, joista jokainen antaa yhtä tärkeää tietoa.

Tai vastaavasti työaika lyhennettäisiin niin että työvuoron ensimmäiset 2 tuntia ja viimeiset 5 tuntia jonkun muun valvojan on otettava omien 20 monitorin päälle ne 20 lisää, koska työkaverin työaika alkoi myöhemmin ja päättyi aikaisemmin, joten hän lähti kotiin. 

Olisiko paikalle jäävän työ edelleen yhtä tarkkaa ja turvallista vai lisääntyisikö virheet, kuormitus, jaksamisen ongelmat, kiire, huomion herpaantuminen, onnettomuudet, riskien jääminen huomiotta? 

Mitä jos otettais työntekijöiltä suojavaatetus, kypärät, suojalasit ja turvakengät pois? 

Mitä jos tässä tilanteessa sattuisi se iso räjähdys? Riittäisikö henkilöstömäärä ja heidän jaksaminen korjaamaan tilanteen -  kenties päivästä toiseen, vuodesta toiseen? Olisiko kaikki työntekijät turvassa? 

Mitä jos yhteydenpitovälineet toimisi pätkien eikä kiireellinen viesti saavuta ajoissa? Mitä jos tulee tietokonevika, joka sammuttaa monitorit 3 tunniksi, eikä kukaan näe tärkeää informaatiota? Mitä jos paikalla ei ole ketään, joka osaa tehdä asialle mitään eikä tiedä, mistä apua saa ja milloin? 

Kuka hoitaisi työnjohdolliset asiat ja koordinoisi kaiken, kun esimiehet ja työntekijöitä puuttuu?

Päiväkodissa varhaiskasvatuksen lh ja opettaja hoitaa, kasvattaa, opettaa ja ohjaa lapsiryhmää. Lastenhoitajan ja opettajan töihin luetaan myös muita töitä: varhaiskasvatuksen henkilöstö tuuraa keittiössä, siivoaa tiloja, päivittää koneet ja laitteet, ottaa yhteyttää etätukeen, tilaa tarvikkeet, käy ostoksilla, hoitaa infot ja sähköpostitukset, korjaa kirjoja, hiekottaa ja kolaa pihan, osallistuu vaatehuoltoon, järjestelee tiloja, valmistelee palavereihin materiaaleja, kirjaa, täyttää lomakkeita ja kyselyjä, hoitaa asiakaspalvelua, suunnittelee työvuorolistat. 

Pääasiassa siivooja huolehtii puhtaudesta, keittiön hoitaa siihen palkattu henkilö, kiinteistöhuollosta vastaa siihen pätevöitynyt firma. Työnjohdollisessa vastuussa on ensisijaisesti päiväkodin johtaja, joka on useimmiten puhelun, sähköpostin tai viestien päässä. 

Me käytetään omia siviilivaatteita, itse hankittuja työkenkiä ja pestään käsiä. Ergonomisesti työskentely ei  aina onnistu. Töissä me pidetään työturvallisuudesta itse niin hyvää huolta kuin osataan ja mihin omat resurssit ja työpaikan varustelu riittää. 

Työpäivän aikana otat vastaan lasten kaikki tunteet avoimesti ja koitat itse samalla pysyä rauhallisena. Monen omat tunnetaidot on vajavaiset, koska ei ole tunnetaitojen harjoitteluun lapsena saanut mitään tukea. Nyt sä oot kuitenkin aikuinen ja ammattilainen. Oletus on että sä pystyt käyttämään omia säätelykeinojasi joka hetki 100-prosenttisesti. Kotiin päästyä voit vihdoin avata omat tunteet ja se raastaa kaikkia.

Koulutuksen, sairaslomien ja lomapäivien aikana ei ole mitään taetta, että tuuraaja tulee, vaan koulutuksessa olevaa paikkaa todennäköisimmin ei kukaan tai ehkä joku. Silloin 3 ihmisen työt jakautuu 2 työntekijälle. Kun työntekijöitä puuttuu, muut venyvät ja muuttelevat työvuorojaan, että homma toimii. 

Työpäivien pituudet vaihtelee. Aamuisin on vähemmän väkeä, samoin iltapäivisin. Täysi miehitys on monessa paikassa arviolta klo 9-13.30, vaikka talo olisi auki 7-17 ja täysi lapsiluku keskimäärin 8-16. Siinä on monta tuntia työtä, jolloin silmät, kädet, jalat, sylit ja suut ei riitä jokaiselle lapselle ja kaikkiin työtehtäviin. 

Johtajia ei ole joka talossa ja sen takia lähiesimies on paikalla harvoin ja silloinkin melko lailla työllistettynä paperiasioiden ja etäpalaverien takia.

Kirjaamista pitäisi tehdä joka-asiasta, mutta niitä tehdään, jos ehditään. On otettava haltuun tietotekniikka ja uudet ohjelmat, lomakkeet, työvuorosuunnittelu, tilaukset sekä luettavat nivaskat siinä varhaiskasvatuksellisen työn ohessa nopeasti ilman sen kummempaa perehdytystä tai koulutusta. 

Niinpä..

Meni vähän monimutkaiseksi, mutta saitkohan kiinni ajatuksesta? Vai olikohan tässä edes ajatusta..  tämmöistä tajunnanvirtaa.

Korjaa toki, jos löydät täältä selkeitä asiavirheitä.