Varhaiskasvatusarjen ideaali

Ihmeellinen tunne! Toinen työpäivä tällä viikolla ja mulla on töiden jälkeen oikeesti hyvä olo ja tuntuu, että jaksan tehdä vapaa-ajan juttujakin. Musta tuntuu, että vihdoin mun omat arvot ja työn realiteetit on tasapainossa.

Tiistai meni ihanasti, kun sain antaa lasten toteuttaa itseään ajan kanssa. Missään kohtaa ei ollut kiire tai ruuhkaa. Mikään asia, esine tai vaate ei ollut hukassa, koska ne laitettiin ajatuksen kanssa omille paikoilleen. Me ehdittiin lasten kanssa nauraa, ihmetellä, nautiskella ja jutella pitkät pätkät. Mulla oli erityisen hyvin tilaisuuksia nähdä ja tehdä havaintoja. Lapsetkin rauhottui aivan hurjan ihanaan yhteisleikkiin taitojensa mukaisesti. Sitä oli aivan valtavan upeeta seurailla. 

Mä pystyin keskittymään jokaisen lapsen asiaan. Missään kohtaa mulla ei tullut semmonen olo, että pitäis jo suunnitella seuraavaa ja sitä seuraavaa siirtymää. Kerkesin kuunnella ja vastata. Mun lauseet ei jäänyt puolikkaiksi eikä mun tarvinnut ottaa aikalisää missään kohtaa. Mä en tarvinnut mielen sisäistä muistutusta hengittelystä. Mun ei tarvinnut toistaa robottina "odota hetki, autan sua kohta". Mun katse oli joka hetki just sielä, mihin mä kohdistin puheenkin. Me ehdittiin myös tiimikaverien kanssa jutella päivän tapahtumista ja vaihtaa ajatuksia havainnoista. Kaikkeen oli aikaa. Rauhallista aikaa.  

Lapset sai ideoida ja leikkiä pitkäkestoisesti koko päivän ajan. Meillä oli mahdollisuus ottaa kuvia ja videoita ja tutkia niitä kaikessa rauhassa lasten kanssa yhdessä. Me saatiin vihdoin ryhmään myös oma pikku pupu, joka seikkaili lasten kanssa pihalla. Pupu nimettiin ja se sai oman paikkansa. Pupu tulee seikkailemaan meidän arjessa jatkossakin erilaisissa tilanteissa. Ulkoilu pikkuporukalla ei ollut pääasiassa lasten vahtimista, vaan mä pystyin keskittymään lasten kanssa monen näköiseen puuhailuun ja hauskanpitoon.

 
Työpäivän jälkeen mä tein vähän kotihommiakin ja muuta pientä kivaa. Tänään sain aikaseksi hoitaa asioita, jotka on vaan roikkunut ilmassa, kun ei oo ollu ylimäärästä virtaa yhtään.

 
Töissä innostuin tänään somistushommista heti aamusta. Siihen oli vihdoin aikaa ja mahdollisuus. Kun idea tuli, sen saattoi toteuttaa heti ja asiat tuli tehdyksi. Tavallisesti pienten ryhmästä ei yksinkertaisesti irtoa tekemään mitään ns. ylimääräistä. Tänään meillä oli semmonen flow-päivä. Luovuuden vimma heräsi ja ajatukset virtasi. Olipa ihana tunnelma kun saatiin laitettua kivasti kausivaloja ja kuvia paikoilleen. Ehdin jopa välillä hoitaa tulostinongelmaa puhelimen välityksella. Tavallisena päivänä tämmönen ongelma sais mut hermostumaan ja stressitasot nousis lujaa. Ei tällä kertaa. Siihen tuhraantui kivat puolisen tuntia, mutta tänään kaikkeen todella oli resurssia ja tulostin saatiin toimimaan. Mä kerkesin myös hankkia syksyisiä kuvia seinälle ja syödä rauhassa lasten kanssa jutellen. En tainnut nousta kesken ruokailun toimittamaan lasten asioita kuin pari kertaa. Tavallisesti pienten lasten kanssa ruokaillessa istun vain pieniä hetkiä, koska jatkuvasti tapahtuu asioita. 

Tänään sain suunniteltua ensi viikon toimintaa ja hankin siihenkin materiaalitkin. Tääkin on ihan liian harvinaista herkkua normaalissa pyörityksessä lastenhoitajille, vaikka meidän tiimissä opettaja tarjoaa meillekin aikaa jos vain suinkin pystyy. 

Nyt just tuntuu, että huomenna on ihan kiva mennä töihin. Eikä edes väsytä yhtään.

*syyslomaviikko ja vain pieni ryhmä lapsia paikalla*

Näin sen kuuluisi aina olla!❤ 

                                                                                    Hyvää syyslomaviikkoa!