Millanen on sun ihannejoulu?

 Joulu sitä ja joulu tätä ja joulu tota... Mä en pidä itseäni yhtään jouluihmisenä. Siis silleen perinteiseen tyyliin. Mä en harrasta ns. joulukiireitä. Mulle lahjaröykkiöt ja punaseksi tuunattu koti täynnä ihmisiä hienoissa vaatteissaan tai itse tehdyt ruoat ja leipomukset on yhdentekeviä. Tavallaan inhoon koko joulu- sanaa, koska siihen on vuosien varrella tuupattu niin hirveesti kaikkea. Joulussa mä ite ootan eniten sitä, että on lomaa töistä. Ootan myös sitä, että pääsen laittamaan ite tehdyt joulukortit postiin. Musta on ihanaa huomata, että meidänkin postilaatikkoon tulee vielä tietyiltä ihmisiltä joulupostia. Mulle se on ihan paras perinne, mitä joulun aikaan liittyy. 

Mä en välitä joulusiivouksista, joulun perinneruoasta just aattona, mä en ikinä osta kinkkua enkä jaksa välittää pakonomaisesta joululahjojen perässä juoksentelusta. Mä mietin lahjanhankinnassa aina  lahjansaajan tarpeita tai persoonaa. Hyvin usein kysyn myös toiveita suoraan. Mä en voi ymmärtää, kuinka joillekin ajatus siitä, että kunhan on paljon lahjoja, on tärkeempää kuin se, sopiiko se lahja nimenomaan saajalle. Musta niissä pitää näkyä sen lahjansaajan persoona ja meidän välinen suhde. Itsekin toivoisin näkyväni lahjanantajan ajatuksissa lahjan kautta. Eihän se kaikkien suhteen helppoa tosin ole. 

Mä keskityn siihen, että joulufiilis on mun oma eikä minkään mainostoimiston tai yleisen mielipiteen mukainen. Mä oon mieluusti vaikka yksin kotona ja vietän täysin normaalia päivää syöden  makaronilaatikkoa tai wokkikanaa. Sillä tavalla mä en pidä yksinäisyyttä jouluna pelkästään pahana asiana. Mä tiedän, että on paljon oikeesti yksinäisiä ihmisiä, joille joulukin on kauhean synkkä ilman läheisiä. He varmasti miettii, että kunpa joku muistais mutkin. Mulla on onnekkaana ihania ystäviä ympärillä muutenkin. Joulun nään vaan yhtenä päivänä vuodessa. 

Joulun perinteinen väritys sisustuksessa on jostain syystä punainen. Meillä joulua on vietetty eri väreissä. Fiiliksestä riippuen jouluajan väreinä on ollut esim. punavalkoista, vaaleanpunaista, harmaata tai turkoosia. Tänä vuonna laittelin sinistä ja hopeaa. 

Mä en ole millään tavalla uskonnollinen, niin kuin kirkko tai raamattu sen ehkä määrittelis. Mä en oo myöskään kirkossa kävijä, mutta oon silti istunu parikin kertaa kivoissa joululaulu- tai kuorotilaisuuksissa joulupäivien aikana. Mulla ei oo jumalaa, enkä mä ajattele yhden Jeesus-nimisen ihmisen tarinaa, niin kuin se mulle on koulussa opetettu. Mutta mulla on jotain muuta. Jotain, mistä ei voi kirjoittaa kirjaa eikä sitä voi kuvailla muille, koska se on mun oma tunne. Mä en osaa uskoa johonkin ennalta suunniteltuun elämään mua ylemmän tahon työnä. Mä uskon, että mä teen elämäni itse vuorovaikutuksessa mun ympäristön kanssa. 

Kristinuskon kertomuksissa on liikaa epäloogisuutta, ristiriitoja, kysymyksiä ja epäselvyyksiä. Mulla on todella vanha raamattu hyllyssä isoisovanhempien kodista perintönä. Siinäkin mulle on tärkeetä se sukuside, ei sanoma. Kun mä oon sitä joskus selaillut, oon ymmärtänyt, kuinka merkittävä osa heidän elämää se raamattu oli. Sivuilla on paljon merkintöjä ja alleviivauksia. 

Mun jouluun ei aatteellisesti liity uskonnollisia asioita. Jos laittaisin tähden kuusen latvaan, se olis vaan koriste muiden joukossa. Sillä ei olis mulle minkäännäköistä merkitystä itämaan tietäjien näkemänä kirkkaana tähtenä. Meillä kuusen latva on kuitenkin tyhjä käytännön syistä (lue kissat). Kuusen laittaminen on lähinnä tapa, joka on seurannut lapsuudenkodista. Tosin sillä erotuksella, ettei meidän lapsuudenkotiin olis ikinä hankittu tekokuusta. Sen piti olla aito puu. Mä rakastan sitä tuoksua, mutta jälleen kerran käytännön syistä (lue kissat) meillä on tekokuusi. 

Jouluna mä haluun olla vaan minä. Ihan niin kuin arkenakin. Mä voin viettää joulun pyjamassa rähjäsenä ja kattoa Netflixiä tai mä voin käydä siskon luona joulupuurolla ja viedä siskonlapsille lahjat. Mä voin viedä hautakynttilöitä läheisten haudoille. Mä voin kuunnella jouluista musiikkia ja syödä pipareita. Mä voin käydä ystävän kanssa glögillä ja laittaa sukulaisille viestejä. Jouluna perinteisesti käydään saunassakin. Mäkin voin käydä saunassa, jos siltä tuntuu, mutta ei se oo välttämätöntä. Mulla ei oikeestaan oo mitään odotuksia joulun suhteen. Kunhan en joudu väkivaltaisten tai aggressiivisten ihmisten keskelle, mulla on kaikki hyvin. 

Mun ihannejoulu on semmonen, ettei mun oo pakko mennä mihinkään. Mulla ei ole tiukkoja aikatauluja. Mä teen semmosia asioita, mitkä on mulle tärkeitä. Mua ei kiinnosta, kuuluuko jouluna noudattaa tiettyä kaavaa. Mulle joulu oli jo lapsena ristiriitaisuuksia täynnä. Se näyttäytyi kenties tavallisena perhejouluna, mutta sitä väritti raskas alkoholin käyttö. Mun lapsuudenjouluihn liittyy joulupukin odotusta, innostusta, lahjojen avaamista, jouluruokia ja kotona olemista. Siihen liittyy myös vahvaa pettymystä, pelkoa ja surua. Nyt kun mä oon ite aikuinen, en halua, että kukaan tai mikään sanelee, kuinka mun pitäisi joulu viettää. Introverttina en välitä isoista kokoontumisista. En jouluna tai muulloinkaan. Mä oon tehny joulusta mun itseni näköisen. Se ei oo mulle juhla, vaan ihan tavallinen lomapäivä.

Mistä mä saan iloa joulun aikaan? 

Siitä jännityksestä, kun mulle tärkeät lapset ja ystävät avaa mun tuomat lahjat. 

Siitä, kun itse suunnittelen ja teen joulukortit ja lähetän ne matkaan. On myös ihana kuulla, kun kortit tavottaa vastaanottajansa.

Siitä, kun me voidaan pariskuntana olla jouluna ihan kaksin ja tehdä niitä asioita, mikä just sillä hetkellä tuntuu meille hyvältä.

Siitä, kun mulla on vapaus valita, mihin mä käytän aikani joulupäivinä. Liian monessa perheessä istutaan tien päällä monta päivää velvollisuudentunteesta, koska just jouluna pitää tavata kaikki sukulaiset. Mulle riittää minä ja se, mitä just tässä on. 

Siitä, kun huomaan jonkun antamasta kortista tai lahjasta pienimmänkin yksityiskohdan, jonka antaja on muhun liittänyt. Se voi olla mulle tärkeän asian kuva kortissa tai mulle rakkaaseen harrastukseen liittyvä asia. Se on jotain henkilökohtaista, jotain, mistä huomaan toisen tuntevan mut. 

Siitä, kun voin soittamalla ilahduttaa läheisiä.

Siitä, kun voin kuulla taustalla mukavaa instrumentaalista joulumusiikkia.

Siitä, kun voin nukkua päikkärit, jos haluan. 

Siitä, kun ei ole pakko lähteä kotoa. Kuka haluais ruuhkien keskelle.

Siitä, kun saan ihanan viestin tai puhelun.

Siitä, kun mä ostan joulukukkia.

Siitä, kun mulla on varaa laittaa joulupuuroon voisilmä ja kanelisokeria.

Siitä, kun voin itse päättää, miten kotia laitetaan joulua varten.

Siitä, kun ympärillä on rauha. Liian monessa perheessä on täys työ leipoa, kokata, puunata, suunnitella, juosta kaupoilla. Joillakin joulu menee ihan vaan juopotellessa ja melutessa. Toiset ei kykene istumaan alas, ennen kuin joulupyhät on jo ohi. 

Siitä, kun ei tarvii pelätä mitään. Liian moni näkee ja kokee jouluisin kotiväkivaltaa ja tulipaloja. 

Siitä, kun mä saan syödä, mitä huvittaa.

Siitä kun ymmärrän, että pian alkaa uusi vuosi ja kevät lähenee.

Siitä, kun mulla on oma paikka, missä mä saan olla mä. Liian moni suomalainen elää joulunkin kaduilla.

Siitä, kun mä oon elossa.