Mitä mulle kuuluu?

Hyvää uutta vuotta! Heti alkuun mun on päästävä sanomaan, että mulla oli ihana joulu ja vuodenvaihde. Olin aika kovassa flunssassa koko joululoman, mikä tietty rajotti kaikkea sosiaalista. Silti en muista, koska niihin aikoihin liittyvä olo olis ollut yhtä rentoutunut ja mukava, kuin nyt. Syytän siitä isolta osaltaan toisen puoliskon vapaiden osumista niille päiville. Usein joulun ja uudenvuoden pyhiin on liittyny hänen työvuoroja. Nyt meillä oli kivasti aikaa tehdä näistä päivistä meiän näköset ja olla yhdessä. Me ulkoiltiin paljon, saunottiin ja kateltiin leffoja. Sääkin oli ihana. Oven takana kävi myös pari rakasta tonttua. Mut yks miinus tuli. Vain 1 suklaakonvehtirasia koko loman aikana! No onneks oli edes pipareita. Ja nekin tehtiin yhdessä. 

Tää vuosi lähtee käyntiin pienten ja isompien muutosten ja omien projektien myötä. Töissä on käynnissä ne isoimmat muutokset. Kuluvan vuoden mä teen osakuntoutustuella vain 50% työaikaa. Onneksi mä päädyin lopulta hakemaan kyseistä järjestelyä Kevan kautta. Mä sain päätöksen tekoon vahvaa tukea mm. terapeutilta, joka oli aika huolissaan mun jaksamisesta normaalityöajalla. Päätöksen mä tein lopulta tietty itse, mutta venkoilin sen kanssa monta kuukautta. Taustalla työterveydelläkin on ollut iso rooli mun tukemisessa. 

50% työaika tarkottaa käytännössä sitä, että mun viikkorytmi on 2 työpäivää, 7 vapaata, 3 työpäivää, 2 vapaata jatkuen tällä kuviolla marraskuun loppuun asti. Mulle on palkattu ryhmään työpari, joka tekee sen toisen 50% työajan. Hetki voi mennä, että mä itekään tähän rytmiin pääsen ja sisäistän sen mahdollisuudet täysin. Nyt on aika, kun vihdoin uskon, että työ- ja vapaa-aika on balanssissa omaan työkykyyn nähden. Mun jaksaminen on ollut niin monta vuotta jo minimissään, että vie aikaa oppia uusia toimivia palautumiskeinoja ja muokata stressinsietokykyä. Samalla mä sain tän vuoden ikään kuin aikaa pohtia tulevaa. 

Tän vuoden mä elän itelleni ja mun läheisille. Tai ainakin se on mun pyrkimys ja tavoite. Ei tuu helppoa olemaan. Ja sillä tarkotan, että mun pyrkimys on saada sisäinen pikkupomo pienempään rooliin, ettei se taustalla veis akkua mulle tärkeiltä asioilta. Mä opettelen terapeutin tuella uutta suhdetta alan ongelmiin liittyen ja keskittymistä perustyöhön, jotta mulla on paukkuja myös laadukkaaseen vapaa-aikaan. Se on ehkä semmosta hienosäätöä, että miten mä kohdennan mun energiaa ja aikaa alaa kurittavien ongelmien suhteen. Aion niitä puutteita nostaa pöydälle edelleenkin. Sen verran tärkeetä mulle on se, miten päiväkodissa voidaan. Mutta siitä pitää oppia myös välillä irrottautumaan. Mä kuitenkin nautin siitä perustyöstä. Eli joku osa on nyt liikaa tässä palapelissä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Ehkä se tarkottaa myös sitä, etten edes yritä olla jatkuvasti kartalla ihan kaikesta. En tiedä. Mut onneks mun ei tarvii tätä yksin pähkäillä. 

Toinen iso muutos töissä on merkittävä ryhmäkoon kasvu. Meidän ryhmään nimittäin sijoitettiin 4 uutta pientä lasta, minkä takia ryhmään oli palkattava myös yksi työntekijä lisää. Kokonaisuudessaan mun tiimiin kuuluu 5 aikuista ja 17 pientä lasta. Kuitenkin meistä paikalla on yhtä aikaa 4 + 17. Ennen meitä oli 3 + 13. Eli samoissa tiloissa tulee olemaan paljon ahtaita tilanteita. Tässäkin on oma palapelinsä arjen struktuurien suhteen. Aika lailla kylmiltään me tähän jouduttiin lähtemään. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa homma loksahtelee paikoilleen siirtymineen ja järjestelyineen. Onneks mulla on äärimmäisen hyvä tiimi ja luotan täysin mun tiimikavereihin. Mutta on siinä yhdellä opettajalla työtä. 

50% työajan kehno puoli on tietenkin se, että tulojen määrä tippuu samassa suhteessa. Muutenkaan vakan lastenhoitajan palkka ei oo mikään iso. Päälle saan pienen osakuntoutustuen, mutta kyllä mä joudun nyt todellakin karsimaan menoja. Koska pakolliset asumiseen, lemmikkeihin, elämiseen ja terveyteen liittyvät laskut on pakko hoitaa, tapahtuu se karsiminen sitten harrastuksista, vapaa-ajan menoista, ruokakuluista, vaatehankinnoista ja sosiaalisen elämän kustannuksella. Eli vapaa-aikaa olis enemmän, mutta rahaa käytännössä ei ole. Jää nähtäväksi, miten mä saan itteni palautumaan työpäivistä fyysisen levon ohella niin, etten käytä siihen rahaa. Eli en esimerkiksi käy kotimatkalla ostelemassa kukkia tai istu ystävien kanssa kahviloissa. 

Onneks kahville voi aina lähteä puistoon oman termarin kanssa ja kunhan säät sallii, alotan taas pyöräilynkin. Jospa pidemmät vapaat vapauttaa myös energiaa luovuudelle. Nyt mä oon taas pitkästä aikaa maalaillut ja vitsi se on kivaa. Huomaa kyllä, että vapaat on tehnyt hyvää, vaikka mä oon ollut ihan hirveesti nyt joulu-tammikuussa flunssassakin. Kunhan energiansäätely tasaantuu ja mun  jaksaminen lisääntyy niin sitä kautta mä saan taas intoa käydä vaikka portailla ja ulkokuntosaleilla hikoilemassa. Siltikin mulle tulee kovia tilanteita houkutuksineen, kun muut lähtee shoppailemaan, ravintolaan syömään ja leffaan tai käy kampaajalla ja kasvohoidoissa. Tää vuosi koettelee mun pettymyksensietokykyä ihan kunnolla. Saa nähdä, kuinka monet itkupotkuraivarit tässä vielä osuu kohdalle. 

Viime vuoden ajan mulla oli oma valokuvaprojekti Vuodenkierto. Aina kun mä kuljin tietyn paikan ohi, otin siitä valokuvan. Se oli hauska projekti ja kuvia tuli ihan jokaiselta kuukaudelta, joiltakin kuukausilta montakin kuvaa. Sen takia oli välillä ihan varta vasten lähdettävä kävelylle. 

Tälle vuodelle mä päätin yhden kuvaviestin innottamana tehdä itelleni ruudukon vuoden jokaiselle päivälle. Sivuun mä kirjasin värikoodit ja teen jokaisen päivän kohdalle väripallukan sen mukaan, miltä mennyt päivä illalla musta tuntuu. Tän tueksi mä ostin päivyrin, johon voin sitten päivittäin kirjata konkreettisia asioita siitä, mitä mä oon päivän aikana tehnyt, missä käynyt, mitä kokenut, kenen kanssa viettänyt aikaa. Tästä tulee mulle vuodenpituinen kertomus. Siitä mä voin vuoden päätteeks katella, millanen mun vuosi oikeesti olikaan ja miks jonkun päivän kohdalla ehkä on se paska päivä tai paras päivä ikinä. 

Tuli vielä oikeestaan silleen äkkiseltään klikattua "Osallistu tammikuun vegehaasteeseen" - nappiakin joulukuussa. En mä edes kuvitellut olevani mikään trendivege yhtäkkiä. Mun ajatus oli lähinnä, että miksen mä vois kokeilla joitain vegaanisia reseptejä. Tätä kautta niitä saa. Enkä mä oo itse asiassa ollu edes ihan pilkuntarkka. Musta on kivaa aina välillä kokeilla muutenkin ihan uusia reseptejä. Ja nyt mulla on tässä haasteessa vertaistukea ja niitä aitoja vegaanejakin mentoreina 24h. Heiltä voi kysellä vinkkejä ihan mihin vaan. Tammikuuta on mennyt jo 11 päivää, mutta mä oon kokeillu vasta toista reseptiä eli ei silleen täysillä mukana mutta kuitenkin. Mä oon itse asiassa yllättyny siitä, miten simppeliä se sit kuitenkin on tämmöstäkin ruokaa tehdä, kun vaan tutustuu tarvikkeisiin edes vähän. Ja oikeestaan ruoka on ollut hyvää. 

Tähän loppuun on kyllä mainittava, että yksi mun parhaista päätöksistä viime vuoden lopulla oli jättää mielialalääkkeet pois haittavaikutusten takia. Kaikki vatsan oireilut ja järjetön yöhikoilu loppui kuin seinään. Se oli tosi iso positiivinen muutos fyysisessä hyvinvoinnissa. Toistaiseksi en kaipaa mitään ylimäärästä lääkitystä, mutta tulipahan kokeiltua. Ne ei vaan sopinut mulle ja kyllä mä sit ehkä siitä pahimmasta pääsin jo ylös niiden kanssa. 

Miten vuosi 2022 on sulla käynnistynyt?