Elinikäinen oppiminen vahvistaa itsetuntemusta, ihmisyyttä ja osaamista

Mun tekis mieli kirjottaa juuri päättyneestä neljän päivän koulutuksesta ihan mieletön teksti. Mutta tiedättekö, mä en ehkä pysty keksimään sanoja kuvaamaan tän koulutuksen annin, merkityksen ja inspiraation määrää ja laatua! Mä oon tuntenut olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Kaikki se, mitä mä henkilökohtaisesti teen mun työssä, ne pienimmätkin hetket läsnäolevana aikuisena, on saanut entistäkin suuremman arvon mun omassa mielessä. 

Varhaiskasvatuksen suhteen aihe on jäätävän tärkee  - aivo-osaamista lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tueksi. Kouluttaja on inspiroiva alansa ammattilainen. Hän tietää todellakin, mistä puhuu. Ja kaikki tieto perustuu neuropsykologisiin tutkimuksiin. Aihe on kiinnostanut ja motivoinut mua jo ekoista psykan tunneista lähtien. Mä huomaan, kuinka mun jo ennestään suuri tiedonjano vaan kasvaa. Dopamiinit on hiponu maksimiarvoja!

Mä oon saanu ison kasan vahvistusta mun omalle ammatilliselle ajattelulle ja tavalle tehdä mun työtä. Tää koulutus avaa ymmärrettävästi ja konkreettisesti varhaiskasvatustyön perusteita aivojen kehityksen kannalta. Toisaalta tää lisää mun hämmästystä siitä, kuinka taitavasti päin metsää päätöksiä vakan suhteen tehdään vastoin aivotutkijoiden tutkimustuloksia.  

Tässä joku aika sitten mä puhuin terapeutin kanssa siitä, että mä en oikein ole lukijatyyppiä. Sen takia mua hirvittää ajatus teoreettisesta kouluttautumistavasta. Samassa keskustelussa mä silti kerroin, kuinka monia lisäkoulutuksia ja luentoja mä oon muutaman viime vuoden aikana kahlannut läpi ihan vaan omaksi hyödykseni vapaa-ajalla - koska mua kiinnostaa ja koska mä haluan tietää. Ja kaikki se kirjallisuus, mitä mä ahmin yhtenään.. Ehkä mä oon viimeistään nyt todistanut itellenikin, ettei se ookaan ihan niin. Kyllä mä taidan sittenkin olla lukija ja omata kasvun asenteen. 

Mä lopetan lauseeseen, joka erityisesti jäi mieleen: "Sellainen minusta tulee, millaisena sinä minut näet.".