Henkilökohtaisesti

Pitkästä aikaa kirjottelen blogiin. No niin eli stressiä on ollut niin työmaalla kuin siviilisäkin - miniloman reissu tulossa viikon päästä sekä muutto lähestyy. Ihoani koettelee myös tosi vaihtelevat sääolot ja isotretinoin-kuuri. Ihoni on vaativaa laatua. Siispä huolellinen ihonhoito on entistäkin tärkeämpää. Nyt olen löytänyt hyvän paketin itselleni. Tässäpä kerron teillekin, mikä on auttanut kasvojani voimaan paremmin. Aamusettini koostuu seuraavista purnukoista: Aamupesulla pyrin välttämään vesipesua herkän ihoni takia, joten aamu alkaa kasvovedellä. Kasvovesi tuntuu mukavalta ja on oikeasti kivan tuoksuinen. Kasvot saa tästä annoksen c-vitamiinia. Silmänympärysvoide kosteuttaa silmänympäryksiä ja on hyvä koostumukseltaan. Päivävoide sisältää antioksidantteja ja on mun kuivaa ihoani auttanut. Ei jää kiiltelemään meikin alta. Huulivoide sisältää aurinkosuojaa ja mehiläisvahaa. Tuntuu auttavan, kun muistaa vaan käyttää säännöllisesti. Mun huulet on nyt syksyn aikana ollut n

Tänä päivänä on tapana erityisesti muistaa edesmenneitä ystäviä ja sukulaisia esimerkiksi viemällä haudalle kukkia ja kynttilöitä sekä sytyttämällä kynttilöitä myös kotona. Päivän historia on hyvin hengellinen ja uskonnollinen. Aikanaan päivän tarkoituksena oli muistaa pyhimyksiä ja uskovia vainajia. Päivän nimikin on muuttunut usein, mutta tänä päivänä maailman ja uskontojen tilanne on melko paljon toisenlainen. Ihmiset ajattelevat asioista moniulotteisemmin. Minäkin sytytin tänään kynttilän kuolleille läheisilleni. Olen menettänyt elämässäni jo monta ihmistä kuolemalle, monet heistä aivan liian varhain joko onnettomuuden, itsemurhan tai sairauden myötä. Silloin kun menettää avopuolison, äidin, isän, isovanhemman tai jonkun muun läheisen, voimakas, ennestään tunnistamaton viha nostaa päätään. Sitä miettii vain, kuinka tätä maailmaa oikein pyöritetään ja mikä oikeus kuolemalla on viedä minulle rakas ihminen pois viereltäni, miltä kuolema tuntui ja mitä hän ajatteli viimeisinä hetkinä

Tänään laitoin saunan jälleen päälle iltasella ja odottelin aikani että lämpiää. Vihdoin taapersin kohti suihkua. Kun suihkun jälkeen avasin saunan oven, yllätyin pikkasen, koska ylälauteelle oli taapertanut toinenkin saunoja, Pepi 🐈 nimittäin. No kyllähän se siitä häippää kun nousen lauteille, oletin. Eipä häippässytk ään 😅  No asteet alkoi oleen about 70. En kuiteskaa raaskinu heittää löylyä kun oli kissa niin mielissään että saatiin saunoa yhessä 😍 Olin minäkin. Ainakin oli hauskaa 😃 Yleensä Pepin vuoro on vasta kun muu väki on saunonu, että voi rauhassa loikoilla jälkilämmössä.  Siinä me sitte saunottiin. Pepi vaihtoi myös toiselle kyljelleen makoilemaan ja tuli ihan laudeliinalle, kun sitä kutsuin siihen. Mukavampi kankaalla kun kuumalla puulauteella. Asteita oli n. 75, kun Pepi alkoi liikuskella ja sitten oli aika lähteä viilentymään. Mutta olipa kiva 5 minuutin tyttöjen saunahetki ❤ Vihdoin raaskin heittää itselleni löylyä ja Pepi oli ilmeisesti eteiseen päästyään rojaht

Jotta mun elämästä ei puuttuisi haasteita, lisätään listaan RLS eli levottomat jalat- niminen vaiva. Linkitin alle yhden tekstin aiheesta, jotta saat käsitystä faktoista. Ja lisää tietoa löytyy terveyskirjastosta ja muista luotettavista lähteistä. Mun tarina alkaa todennäköisesti siis jo lapsuudesta. Kärsin hirvittävän kovista kasvukivuista  jo taaperoiässä. Olen nähnyt valokuvia itsestäni ns. ideaaliside jalassa. En tiedä, mikä sen todellinen tarkoitus oli, mutta nyt kun ajattelen, niin ehkäpä se paineen tunne jalassa rauhoitti kipuilua. Sen päälle tuli tottakai henkinen puoli - lapsen vahva usko siihen, että äidin laittama side auttaa kipuihin.  IDEAALISIDE Viimeiset kaksi viikko on ollut ihan uskomattoman vaikeeta aikaa. Mua on vaivannut flunssa, josta seurasi yleiskunnon lasku ja lisääntynyt väsymys. Olen huomannut, että väsymys lisää levottomat jalat - oireilua selvästi. Jalkojen pakonomainen liikuttelu alkaa melko lailla heti, kun käyn pitkäkseni illalla. Uutena l

Tää on vähän vanhempi lyhyt ajatuspätkä keväältä: "Kun osaisin yhdistää ja tehdä näkyväksi melodian, tunteet, tapahtumat, ympäristön ja ihmiset, saisin uskomattoman tunnepitoisen shown valkokankaalle. Sehän ei varmasti ole tarkoituskaan, koska useimmiten nämä kokemukset ovat hyvin henkilökohtaisia. Kuinka yhdestä biisistä voikin tulla niin tarkka kuva siihen liittyvästä asiasta, niin todellinen ja rajukin tunne, joka kuvastaa mun suhdetta joihinkin ihmisiin tai aikakausiin mun elämässä. Ne tunteet riistää, hakkaa, itkettää, pakahduttaa onnesta, kuohuttaa, naurattaa, luo toivoa, herättää rakkautta..  Käsittämätön vaikutus!" Yksi tällainen erityisen tunnepitoinen kappale löytyy linkistä alla. Kyyneliltä en yleensä voi välttyä tämän soidessa, koska elämässäni tapahtui tuon biisin löytyessä erityisen hieno asia; siskoni ensimmäinen tytär syntyi ja minusta tuli täti. Se oli mahtavimpia kokemuksia, enkä unohda koskaan sitä onnellisuuden tunnetta, jota koin nähdessäni juuri synt

Hmmm.. mistä alottaisin. Tänään on sunnuntai. No se ei kuitenkaan ole syy, miksi mulla on ollut tänään pikkasen kiree olo. Tai noh.. enemmän kun pikkasen. Tää on kyllä uskomatonta. Joka ikinen kuukausi SE tulee. Kiukuttaa, itkettää, suututtaa, ihastuttaa, väsyttää, tylsistyttää, jännittää, pelottaa, inspiroi, inhottaa. Kaikki nää tunteet tulee kerralla päälle muutaman päivän ajan, eikä niille ole oikeesti mitään järjellistä selitystä. Mä olen nimenny tän ilmiön tunnemyrskyksi. Naisten menkat, kuukautiset tai millä nimellä kukin niitä sanoo, voi olla tosi hankalaa aikaa naiselle. Paljon puhutaan PMS-oireista. Kaikilla niitä ei kai edes ole. Mullakin oireet on vaihdellu vuosien saatossa melko lailla. Joka tapauksessa tänä päivänä se ensimmäinen merkki on kova väsymys pari edeltävää päivää. Samalla alkaa tunnekuohut pään sisässä ja ne tuntuu koko kropassa. Joku normaalisti mitätön asia, esimerkiksi omalta paikaltaan pois kulkeutunut esine tai tekstariin minusta väärin sanoin tullut va

Kotityöt - ne hommat, joita ei huomata tehtävän, ellei niitä jätä tekemättä. Ikuinen taistelutanner, joka herättää tunteita. Jokapäiväinen puheenaihe. Minkä tahansa sukupolven ihana velvollisuus. Sukupuolesta riippumatta ne tulisi hoitaa. Edes jollain tavalla. Se on arkipäivää, joten luulisi olevan yksinkertaista ja tulevan luonnostaan. Mutta kun se ei vain aina mene niin. Onko se liikaa sitten vaadittu, jos toinen puolisoista on kotona ja toinen töissä, että se kotona oleva tekisi niitä asioita kotona? Miksi tuntuu, että joskus asiasta sanomisen ajattelukin on väärin toista kohtaan? Onko mun vain kiltisti tehtävä kaikki se, mitä toinen ei ehkä omaa suurpiirteisyyttään tai mukaviin puuhiin uppoutumiseltaan saa tehtyä. Joskus se tuntuu hirvittävän isolta ongelmalta, välillä sitä vain ajattelee, että jaahas, hommat odottaa seuraavaa päivää. Voihan olla myös niin, että toinen ajattelee samaan tapaan, vaikka en siitä huomaa merkkiäkään. Miksi kuitenkin vain mua tuntuu häiritsevän siivo