Pari sanaa kotitöistä
Kotityöt - ne hommat, joita ei huomata tehtävän, ellei niitä jätä tekemättä. Ikuinen taistelutanner, joka herättää tunteita. Jokapäiväinen puheenaihe. Minkä tahansa sukupolven ihana velvollisuus. Sukupuolesta riippumatta ne tulisi hoitaa. Edes jollain tavalla. Se on arkipäivää, joten luulisi olevan yksinkertaista ja tulevan luonnostaan. Mutta kun se ei vain aina mene niin.
Onko se liikaa sitten vaadittu, jos toinen puolisoista on kotona ja toinen töissä, että se kotona oleva tekisi niitä asioita kotona? Miksi tuntuu, että joskus asiasta sanomisen ajattelukin on väärin toista kohtaan? Onko mun vain kiltisti tehtävä kaikki se, mitä toinen ei ehkä omaa suurpiirteisyyttään tai mukaviin puuhiin uppoutumiseltaan saa tehtyä.
Joskus se tuntuu hirvittävän isolta ongelmalta, välillä sitä vain ajattelee, että jaahas, hommat odottaa seuraavaa päivää. Voihan olla myös niin, että toinen ajattelee samaan tapaan, vaikka en siitä huomaa merkkiäkään. Miksi kuitenkin vain mua tuntuu häiritsevän siivoton koti järjettömän paljon kun taas toista ei niinkään? Vai onko sitten niin, ettei toinen edes tiedä, mitä odotan tapahtuvan? Voihan sitä toki aina kysyä, mutta samoin kun itse mietin kuinka typerää on aikuista ihmistä komentaa, on varmasti yhtä hölmöä kysyä, kuinka se ja se tehdään tai mitä minun pitää siivota. Aikuismaistahan olisi tietysti ehdottaa keskustelua siitä, mitä toinen toiseltaan toivoisi eikä olettaa, että kyllähän tuo nyt toki tajuaa mun ajatuksenjuoksun.
Olen melko varma, etten ole yksin tämän tosiasian kanssa - kun käy töissä, on rajallisesti aikaa jokaisen työpäivän päälle hoitaa juoksevat asiat, olla sosiaalisesti aktiivinen, harrastaa, levätä ja hoitaa kotia. Tiukan ja kiireisen päivän jälkeen olisi mukava keskittyä yhteisiin askareisiin ja laatuaikaan. Mutta kun astut kotiovesta sisään, näet ensimmäisenä roskaisen tai likaisen lattian, pyykit lojumassa, kuivautelineellä vaatteet odottaa viikkausta kolmatta päivää, samoin kuivurissa, tiskikone on tyhjentämättä, roskapussi on viety odottamaan eteiseen, uusi pussi laittamatta, ruokapöytä pyyhkimättä, kahvinroiskeet kaapinovissa, tiskipöytä täynnä ties mitä jne jne. Tuleeko kiukkuinen olo? Jep. Niin mullekin.
Tuntuisi typerältä tehdä lista asioista, mitä kodinhoitoon liittyen teen joka viikko. Mutta toisaalta auttaisko se selventämään toiselle, mitä häneltä odotan, jos hän on kotona viikonkin kerrallaan, kun minä käyn töissä. Olisi ihan mahtavaa, kun asiat hoituisi myös silloin. Itsenäisesti. Ei hänkään koskaan ala kotihommiin tultuaan töistä, eli miksi mun pitää.. Meillä on tosin täysin erilainen työ-vapaarytmi, mutta se ei vapauta kumpaakaan vastuista.
Loppuun on pakko sanoa, että tänään oli huono päivä. Oikeesti mun toinen puolisko tekee paljon asioita meidän hyväksi ja liian harvoin muistan siitä kiittää tarpeeksi. Siinä olen tosin tsempannut. Mutta mun osalta kahden viikon kotihommaloma ei vaan onnistunut. Koska täällä on kuluneen viikon jäljet näkyvissä, niin mun viikonloppu menee jälleen kotihommien parissa - lakananvaihto, vessan pesu, lattiakaivot, keittiön siivous, pyykit, imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhkiminen, tavaroiden järjestely omille paikoilleen, lehtien ja roskien vienti roskakatokseen. Olisipa mullakin kuuden päivän viikonloppuja, niin olis aikaa kaikkeen.
Ihanaa tulevaa viikonloppua!
Onko se liikaa sitten vaadittu, jos toinen puolisoista on kotona ja toinen töissä, että se kotona oleva tekisi niitä asioita kotona? Miksi tuntuu, että joskus asiasta sanomisen ajattelukin on väärin toista kohtaan? Onko mun vain kiltisti tehtävä kaikki se, mitä toinen ei ehkä omaa suurpiirteisyyttään tai mukaviin puuhiin uppoutumiseltaan saa tehtyä.
Joskus se tuntuu hirvittävän isolta ongelmalta, välillä sitä vain ajattelee, että jaahas, hommat odottaa seuraavaa päivää. Voihan olla myös niin, että toinen ajattelee samaan tapaan, vaikka en siitä huomaa merkkiäkään. Miksi kuitenkin vain mua tuntuu häiritsevän siivoton koti järjettömän paljon kun taas toista ei niinkään? Vai onko sitten niin, ettei toinen edes tiedä, mitä odotan tapahtuvan? Voihan sitä toki aina kysyä, mutta samoin kun itse mietin kuinka typerää on aikuista ihmistä komentaa, on varmasti yhtä hölmöä kysyä, kuinka se ja se tehdään tai mitä minun pitää siivota. Aikuismaistahan olisi tietysti ehdottaa keskustelua siitä, mitä toinen toiseltaan toivoisi eikä olettaa, että kyllähän tuo nyt toki tajuaa mun ajatuksenjuoksun.
Olen melko varma, etten ole yksin tämän tosiasian kanssa - kun käy töissä, on rajallisesti aikaa jokaisen työpäivän päälle hoitaa juoksevat asiat, olla sosiaalisesti aktiivinen, harrastaa, levätä ja hoitaa kotia. Tiukan ja kiireisen päivän jälkeen olisi mukava keskittyä yhteisiin askareisiin ja laatuaikaan. Mutta kun astut kotiovesta sisään, näet ensimmäisenä roskaisen tai likaisen lattian, pyykit lojumassa, kuivautelineellä vaatteet odottaa viikkausta kolmatta päivää, samoin kuivurissa, tiskikone on tyhjentämättä, roskapussi on viety odottamaan eteiseen, uusi pussi laittamatta, ruokapöytä pyyhkimättä, kahvinroiskeet kaapinovissa, tiskipöytä täynnä ties mitä jne jne. Tuleeko kiukkuinen olo? Jep. Niin mullekin.
Tuntuisi typerältä tehdä lista asioista, mitä kodinhoitoon liittyen teen joka viikko. Mutta toisaalta auttaisko se selventämään toiselle, mitä häneltä odotan, jos hän on kotona viikonkin kerrallaan, kun minä käyn töissä. Olisi ihan mahtavaa, kun asiat hoituisi myös silloin. Itsenäisesti. Ei hänkään koskaan ala kotihommiin tultuaan töistä, eli miksi mun pitää.. Meillä on tosin täysin erilainen työ-vapaarytmi, mutta se ei vapauta kumpaakaan vastuista.
Loppuun on pakko sanoa, että tänään oli huono päivä. Oikeesti mun toinen puolisko tekee paljon asioita meidän hyväksi ja liian harvoin muistan siitä kiittää tarpeeksi. Siinä olen tosin tsempannut. Mutta mun osalta kahden viikon kotihommaloma ei vaan onnistunut. Koska täällä on kuluneen viikon jäljet näkyvissä, niin mun viikonloppu menee jälleen kotihommien parissa - lakananvaihto, vessan pesu, lattiakaivot, keittiön siivous, pyykit, imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhkiminen, tavaroiden järjestely omille paikoilleen, lehtien ja roskien vienti roskakatokseen. Olisipa mullakin kuuden päivän viikonloppuja, niin olis aikaa kaikkeen.
Ihanaa tulevaa viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti