Sopeutetaan varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita
Tässä on nyt vuosia kuunneltu joka ikisen hallituksen puheita sopeuttamisesta, uudistamisesta, uudelleen järjestelemisestä, tehostamisesta, keskittämisestä ja mitä muita synonyymejä onkin säästöille ja kurjistamiselle keksitty. Sopeuttaminen on kiva sana. Sitä ei ihan täysin voi sanoa negatiivissävytteiseksi ja on tarpeeksi epämääräinen myös positiiviseksi toimeksi. Nyt kun on kokeiltu laajasti hallituksen edistämää sopeuttamista, voidaan tavoitella myös työväestön harjoittamia sopeuttamistoimia. Otan esimerkiksi oman työni varhaiskasvatuksen lastenhoitajana. Tarinat on fiktiivisiä ja silti tosia.
Espoon kaupungin sivuille on tullut uunituore varhaiskasvatussuunnitelma 2019. Lyhyesti käytän sanaa vasu19. Olen ehtinyt sitä puoleen väliin lukea - sairaslomalla. Sehän on opus, joka ohjaa varhaiskasvatuksen toimintaa. Tämä teos on jokaisen luettava. Siinä riittää tekemistä. Ei toivoakaan, että sen ehtii työaikana tehdä. Tässä tullaankin ensimmäiseen sopeuttamistoimeen: luetaan vain otsikot. Eihän tästä tekstistä jää kuitenkaan mitään mieleen ja vaikka jäisikin, siinä on paljon turhaa. Eikö niin?
Heti vasu19:n alussa kerrotaan, mitkä lait ja kansainväliset sopimukset varhaiskasvatuksen järjestämistä koskee. Esimerkiksi kohta varhaiskasvatuslaista: tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä. No, kuulostaa mahtavalta! Mutta todellisuus on karu. Jos tuen tarve huomataan, asiasta tietenkin keskustellaan työyhteisössä sekä huoltajien kanssa. Mukaan kuvioon tulee myös esim. neuvolat, toimintaterapeutit, puheterapeutit, veo jne. Silti päiväkotiin ei meinata saada esimerkiksi avustajia eikä lapselle saada pienennettyä ryhmää, vaikka hän siitä hyötyisi tukitoimena.
Päinvastoin ryhmät on täpötäynnä ja joskus ylibuukattujakin. Lisänä vielä, että jos tukitoimia aletaan hakemaan, prosessi on todella hidas ja tilanne saattaa mennä huonompaan suuntaan koko ajan. Jos ryhmään saadaan avustaja, ei ole mitään taetta, että hän on pätevä. Jos taas pätevä avustaja on saatu, mutta on vaikka sairaslomalla, lapsi on joko ilman avustajaa tai avustajana on tuntematon sijainen, joka vaihtuu joka päivä. No miten lastenhoitaja voi sopeuttaa tässä vasu19:ää? No, unohdetaan hienot pienryhmäsuunnitelmat (pienryhmätoiminta on tärkeä tukitoimi ihan koko ryhmän kannalta). Eihän tällä viikolla haittaa yhtään, että pienryhmä, joka odotti innostuneena kärpässieniaskartelua, leikkii omatoimisesti samalla, kun pienryhmää vetävä lastenhoitaja keskittyy pikku-Mattiin, jonka avustaja puuttuu monta päivää.
Pohditaan hetki varhaiskasvatuksen arvoperustaa. Yk:n lapsen oikeuksien sopimuksessa on maininta: Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etua. En ihan ymmärrä, miten tämä toteutuu monissakin kohti varhaiskasvatusta ajatellen. Esimerkiksi vaikka ne iänikuiset ryhmäkoot ja suhdeluvut sekä numeeriset porsaanreiät. On tavallista, että yhdessä ryhmässä on 3 kasvattajaa ja 13-16 lasta, iältään 1-3 vuotta. Laki sanoo, että 1 kasvattajalla saa olla saman ryhmän tiloissa 4 alle 3-vuotiasta. Tuolla matikalla 10kk - 2- vuotiaita olisi ryhmässä 12. MUTTA kun on aika ovelaa kutsua entisiä pienten ryhmiä 1-3 - vuotiaiden ryhmiksi. Tällä tavalla ryhmään laitetaan heti lisää uusia pieniä, kun pari lasta täyttää 3 vuotta. Siis tottakai nämä 3 vuotta täyttäneet muuttuu yhdessä yössä taidoiltaan "isoiksi" eli lasketaan, että olisi periaatteessa heti valmis 3-5 - vuotiaiden ryhmään, joten lisää pieniä ryhmään.
Pikkuhiljaa ryhmä paisuu, koska lapset täyttävät 3 vuotta kuluvan toimintakauden aikana. Tilaa ei tosin tule lisää. Mietin kovasti, kumpi lapsi siitä saa jotain etua ja mitä etua; 1-vuotias vai se 3 vuotta täyttänyt. 1-vuotias on juuri oppinut kävelemään ja se jo puoli vuotta aiemmin 3 vuotta täyttänyt kaipaa jo haastavampia leikkejä ja pelejä... No tässähän on pakko taas varhaiskasvatuksen lastenhoitajan sopeuttaa jotain - omia arvojaan. Kaiken haluaisi antaa ja kasvattajana tietää, mitä kumpikin näistä tarvitsee, mutta kaikkeen se 1 ihminen ei repeä. Silloin unohdetaan vasu19:n korulauseet, ja ollaan vauhdikkaiden 3-vuotiaiden apuna, kun oma tahto kolkuttelee kovaa ja vauhti kasvaa. Kyllä ne juuri kävelemään opettelevat ja oppineet on paremmassa turvassa itsekseen lattialla istuen lelujen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti nämä vauhtiveikot saa selviytyä jo itse pikkukahinoista, kun kasvattaja sylittelee itkeviä pieniä, jotka vasta totuttelevat päiväkotielämään. Joltain se on pois, kun tällä aikuisella on vastuullaan esimerkiksi 2 3-vuotiasta ja 3 1-vuotiasta. Ja voin sanoa omalta osaltani, että asia syö kasvattajaa todella syvältä.
Lapset ovat ajattelevia, tuntevia, kokevia ihmisenalkuja, ei numeroita suhdelukutaulukoissa. Kaikki ei suju niin kuin satukirjoissa, joita päättävät elimet tuntuvat lukevan päiväkotimaailmasta. Tänään ei joka tapauksessa leikitä kukkuuleikkiä eikä harjoitella saksityöskentelyä, koska ryhmästä puuttuu kolmas kasvattaja, mutta sijaista ei taaskaan tullut.
Voit vain miettiä, miten silloin sopeutetaan, kun päiväkodin moniosaaja eli avainhenkilö, joka vastaa ruoka- ja pyykkihuollosta sekä muista ryhmää avustavista toimista, puuttuu eikä sijaista keittiöön tule. Päiväkotejahan ei suljeta, vaikka ruoka- ja astiahuolto puuttuukin. Kyllä ne kasvattajat senkin kerkeää. Siinä ohessa. Päätän tämän toistaiseksi tähän.
Allekirjoitathan aloitteen, kiitos :) https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4132
Voimia syksyyn!
Espoon kaupungin sivuille on tullut uunituore varhaiskasvatussuunnitelma 2019. Lyhyesti käytän sanaa vasu19. Olen ehtinyt sitä puoleen väliin lukea - sairaslomalla. Sehän on opus, joka ohjaa varhaiskasvatuksen toimintaa. Tämä teos on jokaisen luettava. Siinä riittää tekemistä. Ei toivoakaan, että sen ehtii työaikana tehdä. Tässä tullaankin ensimmäiseen sopeuttamistoimeen: luetaan vain otsikot. Eihän tästä tekstistä jää kuitenkaan mitään mieleen ja vaikka jäisikin, siinä on paljon turhaa. Eikö niin?
Heti vasu19:n alussa kerrotaan, mitkä lait ja kansainväliset sopimukset varhaiskasvatuksen järjestämistä koskee. Esimerkiksi kohta varhaiskasvatuslaista: tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä. No, kuulostaa mahtavalta! Mutta todellisuus on karu. Jos tuen tarve huomataan, asiasta tietenkin keskustellaan työyhteisössä sekä huoltajien kanssa. Mukaan kuvioon tulee myös esim. neuvolat, toimintaterapeutit, puheterapeutit, veo jne. Silti päiväkotiin ei meinata saada esimerkiksi avustajia eikä lapselle saada pienennettyä ryhmää, vaikka hän siitä hyötyisi tukitoimena.
Päinvastoin ryhmät on täpötäynnä ja joskus ylibuukattujakin. Lisänä vielä, että jos tukitoimia aletaan hakemaan, prosessi on todella hidas ja tilanne saattaa mennä huonompaan suuntaan koko ajan. Jos ryhmään saadaan avustaja, ei ole mitään taetta, että hän on pätevä. Jos taas pätevä avustaja on saatu, mutta on vaikka sairaslomalla, lapsi on joko ilman avustajaa tai avustajana on tuntematon sijainen, joka vaihtuu joka päivä. No miten lastenhoitaja voi sopeuttaa tässä vasu19:ää? No, unohdetaan hienot pienryhmäsuunnitelmat (pienryhmätoiminta on tärkeä tukitoimi ihan koko ryhmän kannalta). Eihän tällä viikolla haittaa yhtään, että pienryhmä, joka odotti innostuneena kärpässieniaskartelua, leikkii omatoimisesti samalla, kun pienryhmää vetävä lastenhoitaja keskittyy pikku-Mattiin, jonka avustaja puuttuu monta päivää.
Pohditaan hetki varhaiskasvatuksen arvoperustaa. Yk:n lapsen oikeuksien sopimuksessa on maininta: Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etua. En ihan ymmärrä, miten tämä toteutuu monissakin kohti varhaiskasvatusta ajatellen. Esimerkiksi vaikka ne iänikuiset ryhmäkoot ja suhdeluvut sekä numeeriset porsaanreiät. On tavallista, että yhdessä ryhmässä on 3 kasvattajaa ja 13-16 lasta, iältään 1-3 vuotta. Laki sanoo, että 1 kasvattajalla saa olla saman ryhmän tiloissa 4 alle 3-vuotiasta. Tuolla matikalla 10kk - 2- vuotiaita olisi ryhmässä 12. MUTTA kun on aika ovelaa kutsua entisiä pienten ryhmiä 1-3 - vuotiaiden ryhmiksi. Tällä tavalla ryhmään laitetaan heti lisää uusia pieniä, kun pari lasta täyttää 3 vuotta. Siis tottakai nämä 3 vuotta täyttäneet muuttuu yhdessä yössä taidoiltaan "isoiksi" eli lasketaan, että olisi periaatteessa heti valmis 3-5 - vuotiaiden ryhmään, joten lisää pieniä ryhmään.
Pikkuhiljaa ryhmä paisuu, koska lapset täyttävät 3 vuotta kuluvan toimintakauden aikana. Tilaa ei tosin tule lisää. Mietin kovasti, kumpi lapsi siitä saa jotain etua ja mitä etua; 1-vuotias vai se 3 vuotta täyttänyt. 1-vuotias on juuri oppinut kävelemään ja se jo puoli vuotta aiemmin 3 vuotta täyttänyt kaipaa jo haastavampia leikkejä ja pelejä... No tässähän on pakko taas varhaiskasvatuksen lastenhoitajan sopeuttaa jotain - omia arvojaan. Kaiken haluaisi antaa ja kasvattajana tietää, mitä kumpikin näistä tarvitsee, mutta kaikkeen se 1 ihminen ei repeä. Silloin unohdetaan vasu19:n korulauseet, ja ollaan vauhdikkaiden 3-vuotiaiden apuna, kun oma tahto kolkuttelee kovaa ja vauhti kasvaa. Kyllä ne juuri kävelemään opettelevat ja oppineet on paremmassa turvassa itsekseen lattialla istuen lelujen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti nämä vauhtiveikot saa selviytyä jo itse pikkukahinoista, kun kasvattaja sylittelee itkeviä pieniä, jotka vasta totuttelevat päiväkotielämään. Joltain se on pois, kun tällä aikuisella on vastuullaan esimerkiksi 2 3-vuotiasta ja 3 1-vuotiasta. Ja voin sanoa omalta osaltani, että asia syö kasvattajaa todella syvältä.
Lapset ovat ajattelevia, tuntevia, kokevia ihmisenalkuja, ei numeroita suhdelukutaulukoissa. Kaikki ei suju niin kuin satukirjoissa, joita päättävät elimet tuntuvat lukevan päiväkotimaailmasta. Tänään ei joka tapauksessa leikitä kukkuuleikkiä eikä harjoitella saksityöskentelyä, koska ryhmästä puuttuu kolmas kasvattaja, mutta sijaista ei taaskaan tullut.
Voit vain miettiä, miten silloin sopeutetaan, kun päiväkodin moniosaaja eli avainhenkilö, joka vastaa ruoka- ja pyykkihuollosta sekä muista ryhmää avustavista toimista, puuttuu eikä sijaista keittiöön tule. Päiväkotejahan ei suljeta, vaikka ruoka- ja astiahuolto puuttuukin. Kyllä ne kasvattajat senkin kerkeää. Siinä ohessa. Päätän tämän toistaiseksi tähän.
Allekirjoitathan aloitteen, kiitos :) https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4132
Voimia syksyyn!
Kommentit
Lähetä kommentti