Pohdintoja ystävyydestä - miltä sun maailmassa häärivät ihmiset tuntuu?

 En usko, että kukaan vois vilpittömästi sanoa, että haluaa olla ihan yksin - ilman minkäänlaista vuorovaikutusta kenenkään kanssa. Jokainen meistä tarvii myös kosketusta. Yksin jäävä ihminen ei välttämättä saa minkäänlaisia hellyydenosoituksia ja kärsii siitä.

 Toisten kanssa voit olla hyvinkin läheinen, toisten kanssa etääntyminen tapahtuu välillä ihan huomaamattakin. Miks ystävät sitten etääntyy? Ehkä siinä suhteessa ei kommunikoida tai sitten eri suuntiin vetävät asiat alkaa kiinnostamaan. Joskus ystävyys ei kestä toisen muuttoa kauemmaksi tai vakavaa sairastumista. Pikkuhiljaa huomataankin enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Voi olla, että jotkut ottaa etäisyyttä ihan tietoisestikin. Syitä voi olla vähintään yhtä paljon kuin on ystävyyssuhteita. 

 Ihmisellä on sisäsyntyinen kaipuu ja tarve kuulua johonkin ryhmään ja olla osa yhteisöä. Se luo turvaa ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Jo lapsina me kilpaillaan leikkikavereista. Ei kukaan halua jäädä leikin ulkopuolelle. Miltä se tuntui, kun jäit ryhmätöissä ilman omaa porukkaa? Miltä tuntuu mennä työpaikkaruokalaan, kun kukaan ei istu sun pöytään? Miltä se on tuntunut, kun joku on tullut sun luo ja pyytänyt mukaan pihaleikkiin tai kävelylle?

Miten sä jaksaisit tätä maailmaa ilman ystävää? Mä tiedän, että mä en pärjäis. Mä aina odotan niitä hetkiä, kun pääsen jakamaan huolet ja ilonaiheet, nauramaan ja itkemään yhdessä, näkemään ja kokemaan jotain mulle ja mun ystävälle merkityksellistä, marmattamaan maailman pahuutta yhdessä tai vaan olemaan lähellä. Elämä on luotu jaettavaksi jonkun kanssa. Mulla on just mulle sopivat ystävät ja onneksi on. 

Aikuisuuteen kuuluu aika kasa vastuita, kiireessä hoidettavia asioita ja arjen pyörittämiseen tarvittavia taitoja. Maailma tarvii sua koko ajan ja kaikkialle. Työelämä, perhe, harrastukset, perheen menot, velkojat, ostosparatiisit, virkamiehet, viihdelaitokset, sosiaalinen media, nujerrettu maailma ja rikotut sielut.. Elämä on usein niin kiireistä, ettei tule ajatelleeksi, että säkin tarviit jotain. 

Vaikka et sitä itse heti myönnäkään, sä tarviit moniakin asioita, mutta ei sen niin väliä. Sun tarpeet ei todennäkösesti näy eikä kuulu muille, mutta jossain kohdassa sä rupeet ite huomaamaan niitä. Etkä siltikään lopeta ulkoisen maailman palvelemista. Jos sulla tässä vaiheessa on sut hyvin tunteva läheinen ystävä, voit olla kiitollinen. Hän on saattanut kiinnittää jo huomiota johonkin sellaseen asiaan, mikä kertoo, että rattaat pyörii nyt liian lujaa. 

Jos tää ystävyyssuhde on avoin ja turvallinen, hän saattaa jopa mainita huomioistaan. Ja sä saatat jopa kuunnella, kun hän kysyy esimerkiksi "Ootko sä ite huomannut, että..." tai "Hei, miten sä oot viime aikoina voinut?".  Sun ystävä saattaa myös kysyä ihan vaan että "Onko sulla kaikki hyvin?", "Pärjäiletkö sä?", "Mitäs sanot, jos mä auttaisin sua vähän?", "Mitä sulle kuuluu?", "Sovittaisko treffit?".  Miltä se tuntuu, kun joku huomaa just sut ja kysyy jotain henkilökohtaista? Miltä se tuntuu, kun joku välittää? Miten välittäminen vaikuttaa suhun? Lisääkö se ehkä jotain tunnetta? Muuttaako se sun tapaa ajatella asioista? Vaikuttaako se sun prioriteetteihin? Hermostutko sä vai tunnetko helpotusta? 

Sä voit saada sun ympärillä hääräävistä läheisistä paljon irti. Ja kyllä, toi kuulostaa nyt vähän itsekkäältä. Mutta eikö vaan, että lopulta sä oot sun läheiset ystävät pitäny läheisinä pääasiassa sua itseäsi varten. Sama pätee tietenkin siihen sun ystävään ja näin se homma toimii. Ystävyys antaa ja se myös ottaa. 

Jos sulla ei ois tarvetta puhua sekä olla vuorovaikutuksessa, kokea tunteita, saada kosketusta, jakaa kokemuksia jonkun kanssa ja rikastaa sun omaa elämää, niin tarvisitko sä sillon ketään? Tarvitsisko sua kukaan? Mitä varten ne läheiset sitten olisi? Jos sä et käytä sitä läheistä mitenkään, onko se suhde sulle merkityksellinen? Voitko sä saada sellasesta suhteesta jotakin? Miten sellanen suhde kehittyy ja kasvaa? 

Joidenkin kanssa saatat olla yhteydessä päivittäin. Joskus yhteydenpito on harvempaa. Silti sä tiedät, että sulla on se ystävä sielä. Se ei sulta karkaa. Ystävyys kehittyy luonnostaan eikä sitä voi pakottaa tai suorittaa. Aidon ystävän erottaa aika nopeasti tuttavista tai pyrkyreistä. Syvällinen ystävyys palkitsee.

Ystävyyssuhteet muotoutuu ajan saatossa aina vähän aikaansa vastaavaksi. Mitä eilen tapahtui, mitä tänään tapahtuu, miltä huominen näyttää? Kaikki tapahtumat omassa elämässä vaikuttaa myös ympäristöön ja päinvastoin. Joissain kohti tulee tienhaaroja, joissa on valinnan paikka. Jatkuuko tämä näin vai näin tai päättyykö se tie? Ehkä peruutetaankin vähän ja mietitään hetki vielä. Tienhaaroissa lähipiirin merkitys korostuu. On niin paljon helpompaa kohdata uusia asioita läheiseksi kokemasi ihmisen kanssa. Hakeudutko ehkä tässä vaiheessa pääasiassa samanmielisten seuraan? Tukeudutko ennemmin tuttuihin ihmisiin vai haetko suuntaa uusista tuttavuuksista? Korostuuko jonkun tietyn tyyppisen ihmisen tarve? Kuka huomaa, että oot pinteessä ja ottaa kädestä kiinni tai halaa?

Elämässä on helppoja ja hyviä aikoja sekä haasteellisia, synkkiäkin ajanjaksoja. Läheisten kanssa tapahtuva vuorovaikutus on aina vähän erilaista haasteellisten aikojen keskellä. Haasteita kohdataan joko yhdessä tai yksin, isommalla porukalla tai sen parhaan ystävän kanssa. Erityyppiset haasteet saattaa tuntua luontevammalta käsitellä jonkun toisen kuin sen toisen kanssa. Välillä käy niinkin, että kukaan sun lähipiiristä ei ollutkaan valmis sitoutumaan suhun ja jäät yksin vaikeiden tilanteiden keskelle. Se on  myrkkyä ihmiselle ja monesti se voi olla tilanne, jossa välit yksinkertaisesti katkeaa. 

Eikä unohdeta ilon hetkiä. Kuka muu olis paras vastaanottamaan sun riemunkiljahduksia tai lämpimiä hymyjä onnistumisista kuin sun ystävä?

Joskus haaste myös kasvattaa ja alat ymmärtää asioita aivan uudella tavalla kuin aiemmin. Ajatusmaailmaan tulee lisää ulottuvuuksia. Vaikea tilanne ikään kuin vei sun huomion johonkin, missä silloin just oli tarve nähdyksi tulemiselle. Usein se tarve on sussa itsessä. Alat tehdä oivalluksia ja miettiä kaiken merkitystä. Pohdit ja pyörittelet maailmaa mielessä, otat ehkä pois joitain palasia ja etsit tilalle uusia tai jätät tyhjiä kohtia tulevaisuuden varalle. Oma maailmankuva ei muotoudu uudestaan heti eikä kohta, vaan siihen voi mennä kuukausia tai vuosia. Ketkä sua jäi auttamaan tän uuden maailman rakentamisessa ja miten te toimitte yhteen? Tippuuko sieltä yllättäviä ihmisiä pois matkan varrella? Tuleeko tilalle uusia tuttavuuksia? Miten uudet tulokkaat otetaan vastaan? Onko tulokkaille tiukat kriteerit? Onko teillä uusi yhteinen kieli vai monta eri kieltä tulkkeineen? Onko sielä tilaa kaikille elmenteille vai täyttyykö maailma vain vedestä? 

Mun maailmassa ystävyydessä arvokasta on esimerkiksi yhtenäisyyden tunne, yhdessä oleminen ja tekeminen, avoimuus, henkevyys, elämyksellisyys, toimiva keskustelukulttuuri, ilo, kepeys, huumori, keskinäinen arvostus ja luottamus, vastavuoroisuus, vuorovaikutuksen jatkuvuus, ymmärrys, huomaavaisuus ja empatia. Siinä on paljon asioita, mutta ystävyyshän onkin yksi  tärkeimmistä elämän osa-alueista. 

Millasia asioita sä toivot ja odotat ystävyydeltä? Osaatko sä olla ystävä toiselle? Mitä sä oot valmis tekemään, että ystävyys säilyy? 

Ystävä - kuka se on, mikä se on, minkälainen se on, missä se on, miksi se on, mitä sillä tehdään? Miten eroaa käsitteet ystävä, kaveri, tuttava, läheinen, lähimmäinen? 

Käsitteiden ymmärtäminen voi olla ikä-, sukupolvi- tai kulttuurisidonnaista. Eri sukupuolet voi myös ajatella ystävää tai ystävyyttä eri tavoin. Elämänkokemukset ja sosioekonominen tausta vaikuttaa varmasti myös jollain tasolla. Joku voi pitää lemmikkiään parhaana ystävänä, toiselle se on lapsuudenystävä ja kolmannelle opiskelukaveri. Myös perheenjäsen tai puoliso voi olla sulle hyvä ystävä. 

Jonkun mielestä ystävyys ei ole mahdollista eri sukupuolten välillä. Yhdellä saattaa ystäväporukka koostua vain toisen sukupuolen edustajista. Ystävän samanikäisyys on osalle hyvin tärkeä asia, mutta toisen ystävänä on 20 vuotta vanhempi ihminen. Yhdellä ei välttämättä ole yhtään ystäväksi kokemaansa ihmistä. Toisella on monta läheistä ystävää. Ystävyys toimii myös matkan päästä. Joku voi saada ikuisen ystävän tuntemattomasta auttajastaan. Joku ehkä luulee toista ystäväkseen, mutta ymmärtääkin jonkin asian kautta olevansa väärässä. Sitten on vielä mielikuvitusystävät. 

Ystävillä on yhteisiä muistoja. Tunteet liittyy vahvasti ystävyyteen. Hyvä ystävä uskaltaa puhua ja koskea, mutta tuntee myös sun oman tilan rajat.

Ystävyys on halua, tarvetta, lojaliteettia ja uteliaisuutta. Ystävä on kiinnostunut just susta ja sun asioista. Ystävyyden kautta saavutetaan meidän yhteisiä asioita. Ystävä huomaa sut, tukee ja  on lähellä. Laadukas ystävyys kannattelee. Ystävä jää, kun muut lähtee. 

Pidä huolta... ❤