Henkilökohtaisesti

Edellisessä postauksessa mainitsemani lääkekokeilu jäi sikseen neljän päivän päästä aloituksesta. Fyysisesti koin oloni viimeisenä päivänä tosi huonoksi ja heikoksi. En saanut lämmintä ruokaa syötyä juurikaan yhtenäkään noista neljästä päivästä. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa asiaan liittyen. Olo on taas parempi ja ruoka maistuu paremmin. Aamupalan kanssa on vielä enemmän tekemistä.  Lääkekokeilun aikana kiinnitin tosi paljon huomiota siihen, miltä fyysisesti tuntui ja miten se vaikutti. Koko tän sairasloman ajan oon huomannu tarkkailevani ihan kaikkea jatkuvasti. Teen sitä normaalistikin kyllä, mutta nyt se on korostunut. Huomaan ihan kaiken itsessäni ja ympäristössä. Enkä aina haluais huomata.  Mä oon aina ollut nopea ruokailija. Siis se on jo vitsi meillä kotona, kuinka nopeesti lautaset aina tyhjenee. Siitä on etua töissä, kun sielä oma ruokailu hoidetaan samaan aikaan lasten kanssa. Milloin kaatuu maito, joku haluu lisää, yhellä tuli pissahätä, kolmas heittää lautaset la

Mielialalääkkeet, masennuslääkkeet, ahdistuslääkkeet, rauhottavat lääkkeet, unilääkkeet, nukahtamista helpottavat lääkkeet... mulle on aikuiselämäni aikana tarjottu kaikkia mahdollisia lääkkeitä, kun kriisit on tiputellu haasteita mun tielle. Suomessa on ihan yleinen käytäntö tarjota lääke joka asiaan. Jopa suruun. Nuorena en tiennyt asioista mitään enkä uskonut keskusteluavun voimaan. Ei sitä liioin tarjottukaan. Olin pärjääjä. Olen sitä vielä tänäkin päivänä.  Mulla ei ollut mitään kokemuksia niin valtavista asioista, kuin mun elämäntielle lopulta tuli. Uskoin aina siihen, mitä lääkäri sanoi. En edes ajatellut, että lääkärin sanaa voi kyseenalaistaa. En vastustellut. Ei ollut myöskään somea, jota myöden ihan kaikki on ihmisten saatavilla. Some, Google ja netin keskusteluketjut saa helposti pään sekaisin. Ei edes tarvitse ajatella itse, jos ei halua. Sen kun valitsee vaan puolensa nettikeskustelujen mielipiteistä asiassa kuin asiassa ja on tunteidensa vietävissä.  Tänään oon aika mont

Sen sanotaan olevan rauhoittava ja arvokkuutta lisäävä väri. Se luo mukavaa tunnelmaa. Se voi myös vaikuttaa viilentävästi, ehkä jopa etäännyttävästi. Joskus luin myös tutkimuksesta, jossa todettiin ettei siniset elintarvikkeet houkuttele. Senkö takia luonnossa ei kasva montaakaan sinistä kasvista?   Ei kuitenkaan unohdeta Fazerin sinistä. Muistaakseni kääreen väri on vain Fazerin käytössä. Tässä värissä on kyllä jotain hyvinkin houkuttelevaa! Sininen yhdistyy kylmään ja on siksi vähän ristiriidassa mukavuuden ja rauhallisuuden kanssa. Kylmä saa tärisemään eikä tunnu kivalta. Liika kylmyys on uhka elimistölle. Kylmissään ihminen hakeutuu mahdollisimman lähelle omaa tai toisen ihoa ja koittaa löytää lämpöä.  Sininen yhdistyy mun mielessä vahvasti veteen, vaikka useimmat mun tuntemat vedet on joko ruskeita tai kirkkaita.. Vesi tuo mieleen meren kohinan, laineilevan järven ja myrskyn pauhun suurine aaltoineen.  Myrsky on aina vähän pelottava ja mystinen, siltikin se kiinnostaa. Myrskyssä

Tästä saattaakin tulla pitkä kirjoitus. Nyt on niin paljon ajatuksia mielen päällä. Näillä mietteillä kevättä kohti. Pohdin ja pyörittelen tätä nyt aika yleisellä tasolla. Kuntakymppi kertoo, että varhaiskasvatustyössä koetaan kiirettä ja stressiä. Moni joutuu päivittäinkin arvovalintojen keskelle , koska aika ei yksinkertaisesti riitä isoissa monimuotoisissa ryhmissä luonnollisestikaan kohdata jokaista lasta ihan kaikissa hetkissä läsnäolevana - tai huoltajiakaan aamu- ja iltapäiväkohtaamisissa, koska meillä on aina kuitenkin valvomisvelvoite. Työmaa ei yksinkertaisesti anna periksi sille, että jokainen voisi päivittäin kokea tehneensä lapsen kanssa just sen, mikä kenenkin lapsen tarpeen täyttää. Loppuu työtunnit ja tekijät kesken. Ihanteena tietenkin pidetään ajatusta, että teen sen, mihin riitän ja kykenen ja se on tarpeeksi. Onko tää kuitenkin lähinnä mantra, mitä hoetaan vai sisäinen tunne, mikä oikeasti tukee jaksamista?  Sähköpostit tulvii uusittuja lomakkeita, uusia infoja, ti

Kevään tunnelma valtaa karua maisemaa. Odotuksen taika tuntuu syvällä ja sen voimasta mieli toipuu taas hetkiseksi. Kovan talven jättämät haavat kuroutuu ja arvetkin hiljalleen haalistuu lähes näkymättömiin. Luonto heräilee uuteen alkuun poteroistaan ja lumi vetäytyy puroiksi jalkojen juureen. Elämänhaltija kesyttää pakkaset ja viimat, luo uutta kuolleen tilalle. Aivan pian hän saapuu, tuulenvireessä sen kuiskasi mulle.  Sinisissä varjoissa aukeaa mattona näky pehmeäksi sulaneesta jäästä ja lumesta. Aurinko lämmittää tuoksuvaa ilmaa, joka herättää aivojen muistikeskuksen. Tulee tuttuuden tunne. Linnut visertää kilpaa puiden oksilla herättääkseen ihailua. Raikkaiden kevätlaulujen  sulostuttavalta vaikutukselta ei suruissaan kulkevakaan voi ummistaa korviaan. Seisahdun iäkkäälle kiviselle sillalle. Pyhä olo iskee sisimpään, kun kirkonkellot kajahtaa komeasti vieressä. Hiljainen hautausmaa tyynnyttää vakaalla olemassaolollaan. Vanhoissa hautakivissä on jotain mystistä kiehtovuutta. Ei n

Taas mä istun pimeessä huoneessa täysin valveilla keskellä yötä. Satuin vilkasemaan ikkunasta ulos taivaalle. Onpa paljon tähtiä. Hieno näkymä. Usein näkyy pelkkää pilveä. Mutta nyt on kirkas yö. Hyvä yö pohdiskella - ja kirjottaa. Läheskään aina mä en edes nouse sängystä, vaikka uni ei 15-30 minuutin kuluessa peiton alle menemisestä tuukaan. Näin on kuitenkin neuvottu tekemään. Silloin pitäisi istua ja tehdä jotain hyvin rauhottavaa pimeässä tai hyvin hämärässä ja hiljaisuudessa, kunnes unisuus tulee takaisin. Nyt otin eka kertaa läppärin kainaloon ja hiivin sohvalle kirjottamaan. Tää ei nyt mun uutta nukahtamisyritystä edistä, mutta mulla on aivan valtava tarve kirjottaa nää sanat. Löysin noin viikko sitten Spotifysta listan, jota oon muutaman kerran kokeillut kuunnella ennen nukahtamista. Oon pitäny musiikin volumen ihan minimissä ja kännykän jossain tyynyn takana. Näin ääni on kuulunu nipin napin mun korviin. Joka kerta oon nukahtanu musiikin rauhottavaan ja avaruudelliseen äänimaa

  En usko, että kukaan vois vilpittömästi sanoa, että haluaa olla ihan yksin - ilman minkäänlaista vuorovaikutusta kenenkään kanssa. Jokainen meistä tarvii myös kosketusta. Yksin jäävä ihminen ei välttämättä saa minkäänlaisia hellyydenosoituksia ja kärsii siitä.  Toisten kanssa voit olla hyvinkin läheinen, toisten kanssa etääntyminen tapahtuu välillä ihan huomaamattakin. Miks ystävät sitten etääntyy? Ehkä siinä suhteessa ei kommunikoida tai sitten eri suuntiin vetävät asiat alkaa kiinnostamaan. Joskus ystävyys ei kestä toisen muuttoa kauemmaksi tai vakavaa sairastumista. Pikkuhiljaa huomataankin enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Voi olla, että jotkut ottaa etäisyyttä ihan tietoisestikin. Syitä voi olla vähintään yhtä paljon kuin on ystävyyssuhteita.    Ihmisellä on sisäsyntyinen kaipuu ja tarve kuulua johonkin ryhmään ja olla osa yhteisöä. Se luo turvaa ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Jo lapsina me kilpaillaan leikkikavereista. Ei kukaan halua jäädä leikin ulkopuolelle. Miltä s