Henkilökohtaisesti

Some ja keskustelupalstat tulvii taas koronakeskustelua. Odotettavissa on toinen aalto ja kuumeisesti (ironiaa) puhutaan siitä, joutuuko vanhemmat nyt pulaan, koska oireisia lapsia ei saa viedä päiväkotiin. Argumenttejä on puolesta ja vastaan ja ymmärrettävästi tunteet kuohuu. Odotamme täsmällisiä ja selkeitä ohjeita myös päiväkodeissa. Miten me toimitaan, kun lapsiryhmät täyttyy ja koulut aukeaa, rajoitukset poistuu ja etätyösuositus päättyy?  Ymmärrän, että joku kauhistelee ajatusta, että kun lapsi yskii tai niiskuttaa ja nenä vuotaa vähänkin, tulee soitto päiväkodista ja pyydetään hakemaan lapsi kotiin. Tai jo ovella ehkä joudutaan sanomaan, ettei nuhaisena voi tulla.  Mutta voi sitä miettiä toisinkin päin.  Haluatko jättää pienen lapsesi päiväkotiin tullessa hoitajalle, jonka silmät ehkä on kostean näköiset, joka on nenäliina nenällä ja samalla kun sen pienen aamukeskustelun käytte, hoitaja jatkuvasti niiskuttaa ja niistää, sitten ottaa lapsesi syliin, yskäisee kerran tai pari koht

Tänään täytän 40. Korona-aika. Is ot pippalot jäi suunnittelematta ja pitämättä. Mutta se on nyt tätä päivää. Pääsin kyllä helpommalla ite, kun jäi kauhee sumplaaminen ja säätäminen. Töihin olin päättänyt viedä pientä herkkua ja sisko olisi tulossa pihavisiitille. Siinäpä ne synttärisuunnitelmat.  Ihanasti mua on tänään muistettu puheluin, postin ja viestien kautta. Ajoin töistä pyörällä kotiin, sain tehtyä työeväät ja imuroin pikasesti. Lähdin vielä hakemaan maalipakettia askarteluliikkeestä. Piti mennä hetki, mutta matka venähti. Sen kerran kun oon myöhässä, niin mua odotettiin porukalla. En tietenkään tiennyt ihan kaikkea. Vihdoin kotona... Oon ihan hämmennyksissä, kuinka kekseliäs sisko mulla onkaan. Taas kerran. Pihalla mua odotti rakas avomies ja sisko perheineen sekä etäyhteyden päässä ihania läheisiä. Pihapöydällä oli kukkia ja herkkuja. Menin melkeen sanattomaks kun tajusin, mitä sisko oli puuhastellu mun ystävien kanssa salaa. Ihan mahtavaa, että siinä oli kaikki tärk

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun saa toteuttaa omia intohimojaan? Millanen olo siitä tulee, kun löytyy inspiroiva harrastus? Onko sulla joku niin innostava ajatus, että et voi olla toteuttamatta sitä? Vai piilotteletko halujasi ja elät sitku-elämää? Mulla on uusi ihana, luova harrastus. Löysin akryylimaalit. Suvussa ja perheessä on aina ollut käsityöläisiä, piirtämistaitoisia ja luovia ihmisiä. Jo lapsena mä olen piirrellyt ja käyttänyt vesivärejä paljon. Maalasin mallista, suunnittelin asuntoja paperille ja piirsin niihin sisustuksen, rakastin ulottuvuuksien hahmottelua ja väkersin tuntikausia yksityiskohtasia piirustuksia. Askartelin aina itse kortteja perheelle synttäreinä. Taiteilin jonkin verran vielä kouluikäisenä. Koulussa tykkäsin tosi paljon kuvistunneista, vaikka jännitinkin aina onnistumista muiden nähden. Muistan vuoranneeni yhden seinän mun piirustuksilla. Sitten se pikkuhiljaa jäi. Ajatuksen tasolla taideharrastelu on aina säilynyt sydämessä. Siskontyttö on taitava löytäm

Tänä keväänä olen vasta kahdesti tehnyt lyhyen pyörälenkin, vapaa-ajalla siis. Kun ottaa pyörän vapaapäivänä ajoon, sen voi tehdä milloin vain parhaiten itselle sopii ja silloin pyöräilykin tuntuu kevyeltä. Keväiset ilmat houkuttelee ottamaan pyörän käyttöön myös arkena. Ihanneminäni kohottaa kuntoaan ja huolehtii terveydestään ajamalla työmatkat pyörällä - ihan niin kuin ennen vanhaan, silloin nuorena ja reippaana. Työmatkapyöräilyssä inhottavaa on aikataulu ja tuntuu kurjalta mennä puuskuttaen hikisenä töihin. Mukaan on pakattava eväiden lisäksi vaihtovaatetta. Reppukin siis painaa paljon. Aikaa on varattava enemmän, jotta ennen työvuoron alkua ehtii rauhassa siistiytyä ja tasata hengitystä. Onhan niitä selityksiä, joilla itselleen tekee selväksi, että ei kannata. Kyllä se liikkuminen bussilla on kuitenkin aika helppoa, vaikka matka onkin kohtuu lyhyt. Eilen olin järkkymätön ja päätin, että tänään jaksan polkea pyörällä töihin. Jaksoin! Se oli vain pieni esimerkki arjen mukavuusalu

Suomessa on eletty poikkeusolojen kurimuksessa pari viikkoa koronavirus COVID-19 takia. Mitä tunnetiloja näihin viikkoihin mahtaakaan sisältyä. Oletko sä huomannut itsessäsi jotain uusia piirteitä? Miten ihmiset reagoi kovaan stressiin ja elämää rajoittaviin tekijöihin? Jokaisen arki on kerralla pistetty uusiksi. Pakko sanoa, että nyt on Marinin hallitus joutunut tosi kovan paikan eteen. Aiemmilla hallituksilla ei ihan näin hurjia akuutteja kriisejä ole ollut ratkottavanaan. Hallituksen arvostelijat voisi kääntyä itseensä ja miettiä, millaisen paineen alla hallitus nyt joutuu toimimaan. Puolueista viis! Sen jälkeen kannattaisi ehkä vähän miettiä, minkälaista komenttia ilmoille laukookaan. Jokainen voi myös miettiä omaa toimintaansa. Mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että et kasvata omaa tai ympäristösi riskiä? Tästä tilanteesta ei ole kokemusta meidän sukupolvilla, mutta päätöksiä on tehtävä terveys edellä ja asioista oltava hetkittäin kartalla. Viruksesta tulee jatkuvasti uutta tieto

Ei ole turhaan ajateltu, että kiire tappaa luovuuden. Kummasti se oleminen, tylsyys ja rauhoittuminen alkaa tehdä tehtäväänsä. Mielikuvitus on nimittäin alkanut tuottaa uusia ideoita. Onkin aika hauskaa keksiä esimerkiksi näitä runoja, loruja, värssyjä jne. Kokeile säkin! Olis kiva kuulla teidän tekeleitä. Aiheita varmasti löytyy, muitakin kuin korona 🙂 Toiset huoletta matkoillansa käy, mä oman pihan käyttöä vaalin. Ei täällä koronaa näy, nyt on aika ottaa neuvosta vaarin. Jos ei oo ihan pakko mihinkään lähtee, ni älä epäröi yhtään relata. Pysähdy, istu elämää kuuntelee, ei kannata elämällä pelata.

Tänään haluan muistaa läheisiäni, joilla on nyt elämässään raskaat ajat. Omistan heille pienen tekstin kauniiden kuvien kanssa. Tuokoon tämä lohtua myös sinulle, joka nyt tätä satut lukemaan, jos koet vaikeita asioita.  Joskus elämä heittelee ja taivaankansi synkkenee,  tuntuu ettei mistään kiinni saa,  myrsky mieltä riepottaa.  Silloin rohkeasti ulos mee, jotain kivaa ja mielekästä tee. Huomaa kauneus, se mieltä kohottaa,  ei pahan voimat pystykään sua kukistamaan. Ei yksin kukaan saa joutua taakkaa kantamaan. Muista, sullakin on se ystävä korvaamaton. Voimien keruu aikansa vie,  lopulta löytyy se valoisa tie. Vihdoin kun pimeä väistyy sivuun, kaiken kauneus palaa mieleen, saa suun taas hymyyn.