Pohdintaa itseapuoppaista
Jokainen uupumuksen rajalla häilyvä ihminen on joskus melko varmasti lukenut ja kuullut, kuinka pitää olla armollinen itselleen. Kuuntele itseäsi. Sinä riität. Olet hyvä juuri noin. Ole oma itsesi. Muista vain hengittää. Ole kiitollinen. Näitä lauseita hoetaan lähes jokaisessa mediassa. Mitä se tarkottaa? Mä itse pidän näitä hokemia lähinnä aikuisten itselleen kehittämänä positiivisen psykologian muoti-ilmiönä. Kenties ne on kehitelty vastineeksi työnantajien kriteereille, joita työpaikkailmoituksissa vilisee, esim. joustava, paineensietokykyinen, itseohjautuva, itsenäinen, aktiivinen, positiivinen, reipas, ongelmanratkaisukykyinen, laajoja kokonaisuuksia hallitseva, yhteistyökykyinen, vuorovaikutustaitoinen, sopeutuva.. Täydellinen työntekijä. Myös siviilielämä vaatii nykyään paljon. Media vilisee täydellisiä koteja, täydellisiä äitejä, mallioppilaita, täydellisiä vauvoja, täydellisiä kattauksia, supertehokkaita treenaajia, ensiluokkaisia lomia, huippusuorituksiin yltäviä urhe